Kuntaliittoa muokattu Oulun kokemuksella

Toimitusjohtaja Risto Parjanne on terävöittänyt linjaa

Pirjo Kukko-Liedes

HELSINKI ”Miten osterit muljahtavat suusta alas?” Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne (sd.) toistaa naurua hytkyen kysymyksen. Lopulta hän tunnustaa”. ”Ky...llä...hän ne muljahtavat. Osteritkin.”

Vastausta kuunnellessa voi nähdä Parjanteen kuvittelevan osterin matkaa kurkusta alas.

Kuntaliiton toimitusjohtajalle kaikki raa´at herkut - lohi, osterit ja valta - ovat tuttuja.

Parjanteen mukaan lohikiintiö alkoi täyttyä jo Oulun kaupunginjohtajavuosina. Lohta tarjottiin vieraille sen verran tiuhaan Pehkolanlammella.

Parjanne kertoo, kuinka hänen edeltäjänsä Ilmo Paanasen (sd.) läksiäistilaisuudessa kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toiminut Jorma Seppänen (kok.) oli laskeskellut Paanasen syöneen seitsemän vuoden aikana ainakin 1500 lautasellista lohisoppaa. Parjanne pääsi parempaan, sillä hän johti Oulua kahdeksan vuotta.

Vuoden 1999 lopulla valtaa tuli Parjanteelle lisää. Hän siirtyi Kuntaliiton toimitusjohtajaksi.

”Tehtävä on välillisempi sikäli, että ei ole yhtä suoraa kuntaa johdettavana. Töitä on ehkä entistä enemmän”, sanoo 448 kunnan edunjärjestönä toimivan Kuntaliiton ykkösmies.

Ennen Oulua Kouvolassa syntynyt Parjanne toimi Kotkan kaupunginjohtaja. Murre ei Suomea kiertäessä ole seurannut perässä. Se ei tarttunut suuhun Oulussakaan. Hillittyä ja asiallista Parjannetta on vaikea ajatella lohkomassa” mie ossaan delegoida”.

Alaisiinsa Kuntaliitossa erittäin pidetty Parjanne kyllä luottaa. Itseään hän luonnehtii strategiseksi johtajaksi. ”Linjataan selvät tavoitteet ja sitoudutaan niihin.”

Kuntaliiton sisällä kiitetään, että Parjanteen taloon tulon jälkeen organisaatiolla itsellään on selkeämpi kuva roolistaan ja suhde valtionhallintoon on parantunut.

Kenttätyö auttoi sopeutumaan

Kenttätyö, kuten Parjanne kaupunginjohtajavuosiaan kutsuu, auttoi hänen mukaansa huomattavasti Kuntaliiton johtoon istumisessa. ”Se oli erinomainen apu.”

Näkökulman vaihtuminen valtakunnalliseksi ja istuminen kaupunginjohtajan tuolilta kuntien edunvalvontajärjestön nokkamieheksi sujui Parjanteen mielestä helposti. ”Ei hypännyt kokonaan toiseen maailmaan. Aihepiiri oli todella tuttu.”

Sen sijaan Kuntaliiton neuvottelu- ja valmistelutoiminnan vilkkaus valtion kanssa yllätti Parjanteen. ”Se on ällistyttävän suurta. Meilläkin on 300 ihmistä erilaisissa työryhmissä.”

Suomen kunnista Parjanne on ehtinyt puolitoista vuotta kestäneen toimitusjohtajan uransa aikana käydä noin sadassa. Kansainvälistä toimintaa riittäisi enemmän kuin ”sielu sietää”. Tänään alkavat Kuntamarkkinatkin Parjanne joutuu jättämään väliin, koska on Sitran kursseilla San Franciscossa.

Hankalaksi asiaksi nykytyössään Parjanne sanoo sen, että valtio katsoo kuntia keskivertona, yhteenlaskettuna lukuna. ”Kun tietää, miten paljon tämän keskivertoluvun taakse sisältyy erilaisuutta, on tosi paha pulma hoitaa asioita kaikkien kannalta suotuisasti.”

Parjanteen mukaan se, että itse on asunut Pohjois-Suomessa opetti konkreettisesti tuntemaan myös syrjäseutujen ahdinkoa. ”Siitä olen tosi iloinen, että minulla on se tausta, että olen ollut sekä rakennusmuutoskaupungissa eli Kotkassa että tiedon ja osaamisen varassa nopeasti nousseessa Oulussa. Oli mahtavaa mennä Ouluun, jossa näki myös yliopiston vaikutuksen kaupungin kehitykseen”, Parjanne toteaa.

Pohjois-Suomen strategia taas avasi hänen mukaansa silmät monen heikommin menestyvän pohjoisen kunnan tilanteeseen.

”Kyllä se valitettavasti on totta, että vaikka Helsingissä olevat tietäisivät asiat, he eivät kuitenkaan sisäistä niitä tai tekevät tilanteesta väärän analyysin, tarjoavat vääriä tai liian helppoja lääkkeitä. Ei mene perille ennen kuin itse on ollut miljöössä, jossa näkee kaiken konkreettisesti”, Parjanne sanoo köyhien kuntien tosielämän tuntemuksesta.

Parjanne ei suoraan neuvo ottamaan oppia Kiinasta ja jalkauttamaan virkamiehiä. Hän muotoilee varovaisemmin: ”Tekisi monelle hyvää katsella asioita vähän toiselta kantilta.”

Lakki kourassa ministerien eteen

Vauraassa Oulussa kaupunginjohtaja oli vähän kun Roope Ankka. Kuntaliiton toimitusjohtajana Parjanne joutuu lakki kourassa anelemaan hallitukselta ja etenkin valtiovarainministeriltä lisää rahaa kunnille.

Kuntaministerin kanssa asioimista helpottaa Parjanteen mukaan se, että ministerinä istuu tuttu mies, oululainen Martti Korhonen (vas.).

”Yhteistyö on hyvin mutkatonta, mutta en tiedä muuttaako se itse asioiden kulkua tai sisältöä mitenkään.”

Kuntaministerin postia hallituksessa Parjanne pitää erittäin hyvänä. ”Olemme nimenomaan toivoneet, että kunta-asioita voitaisiin paremmin koordinoida hallituksessa.”

Kuntaliiton omasta roolista Parjanne toteaa: ”Edunvalvontalinjan muokkaaminen on yksi tärkeimpiä tehtäviä.”

Hänen mukaansa vaihtoehdot ovat olla joko koko ajan räksyttävä rakki tai yrittää luoda paremmat neuvottelusuhteet ja keskittyä tiettyihin asioihin. Parjanne on valinnut jälkimmäisen linjan.

Kysymykseen onko Kuntaliitto räksyttänyt takavuosina liikaa Parjanne vastaa väistäen: ”Sanoisin, että me on hiukan vaihdettu linjaa. Se on ollut tietoinen valinta ja luulen, että tämä jo ymmärretään aika hyvin.”

Siihen kumpi puoli Kuntaliiton toimitusjohtajan työssä on kinkkisempi, valtio vai oma kuntakenttä, Parjanne sanoo: ”Kyllä hallituksen suunta on siinä mielessä haasteellisempi, että tuloksen aikaansaaminen on kiven takana. Parhaimmillaan se on yhteistä prosessia.”

”Vaikka on heterogeeninen kenttä takana, on parempi hakea se yksi ääni, jolla puhutaan valtion kanssa. Intressien yhteensovittaminen jää meidän sisäiseksi tehtäväksi. Kuntaliiton rooli etujärjestönä on selkeä. Emme voi olla hallituksen juoksupoika”, Parjanne linjaa.

Valtio tarjoaa kunnille väliin keppiä, väliin porkkanaa. Parjanteen mielestä porkkanoita voisi tulla useammin ja isompia. Toisaalta hän muistuttaa, että kuntien taloustilanne riippuu paitsi valtiosta myös kuntien omien verotulojen kehityksestä.

”Omien kanssa en hirveää kritiikkiä ole kokenut. Se on ollut vuoropuhelua”, Parjanne lisää.

Halonen ei ole pyörryttänyt

Kaupunginjohtajana piti Parjanteen mukaan olla ”puukorvat” tai ainakin piti osata purkaa välillä asiat, jottei synny jännitteitä.

Työnsä Parjanne on aina ottanut tunnollisesti. Oulun kaupunginjohtajana hän jopa pyörtyä kupsahti, kun presidentti Martti Ahtisaari tuli vierailulle.

”Oli niin kuuma päivä ja seisottiin paikallaan”, Parjanne muistelee ja todistelee, että on pysynyt pystyssä presidentti Tarja Halosen edessä, jota on tavannut useammankin kerran.

Kuntaliiton toimitusjohtajana Parjanne on saanut nukkua yönsä Oulun vuosia paremmin. Kuntien luottamusmiehetkään eivät kesken unia herätä.

”Oulussa eräskin tuiralaismies soitti kolmelta yöllä ja käski:. tule heti tänne. Tämä on kaupungin asunto ja sinun pitää tulla ajamaan vieraat pois, kun ne ei muuten lähde.”, Parjanne naureskelee.

Oulun johtamisen hän sanoo vaihtaneensa Kuntaliiton johtamiseen siksi, että eteen sattui mahdollisuus tehdä vielä yksi ura. Toimitusjohtajan pesti on määräaikainen vuoden 2003 loppuun, mutta jatkokausiin on mahdollisuus.

”Ei minulla mitään kuvitelmia ole. Ministerit valitaan eduskunnasta ”, Parjanne torjuu sen, että olisi halukas kokeilemaan joskus ministerisalkkua.

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva