Mökkielämän viemä

70-vuotias

Jorma Westerlund Oulussa.

Tänään 70 vuotta täyttävä Jorma Westerlund teki liki 30-vuotisen päivätyön Oulun kaupungin palveluksessa. Aluksi hän toimi kaupunginarkiston hoitajana ja sittemmin Oulun taidemuseon johtajana vuoteen 1991 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.

”Eläkkeelle jäätyäni minulla on ollut monia ajatuksia mitä tehdä, mutta paljon on jäänyt tekemättä. Läksiäislahjaksi taidemuseolta sain maalausvehkeitä, mutta eipä nuoruuden harrastusta juuri ole tullut uudelleen aloitetuksi.”

”Nuoruudessani myös valokuvasin paljon. Kuvia pitäisi järjestellä, mutta sekin on jäänyt kun on ollut niin paljon tekemistä. Mökkielämä on vienyt”, päivänsankari sanoo viitaten Oulujärvellä ja Torniojoella sijaitseviin mökkeihinsä.

Muutakin eläkeläisyyteen tyypillistä Westerlund on tehnyt. Sukututkimus on viime vuosina tullut lähelle. Jo varhain syntynyt kiinnostus ulkomaille ja siihen liittyvä matkailuharrastus ovat saaneet jatkoa.

”Ensikertaa olin autolla Espanjassa vuonna 1954. Siitä lähtien olen tuntenut vetoa sinne. Vielä näin vanhoillakin päivillä tykkään ajaa autoa”, sanoo innokas matkailija, joka tänäkin vuonna on vaimonsa kanssa kiertänyt autollaan Eurooppaa.

Westerlund on paljasjalkainen oululainen. Lyseolta ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan taidehistoria. Paluu kotikaupunkiin Ouluun koitti vuonna 1964.

”Oulu oli rakas kaupunki. Helsingissäkin viihdyin, mutta takaisin piti tulla kun täällä avautui paikka.”

Westerlund tuli Ouluun kaupunginarkiston hoitajaksi, jota virkaa hän hoiti siihen asti, kunnes siirtyi taidemuseon johtoon. Kaupungin kuvataide-elämässä hän oli jo aiemmin pitkäaikainen vaikuttaja toimien vuodesta 1965 silloisen kuvaamataidetoimikunnan sihteerinä.

Taidemuseon aikaa hän pitää työuransa kohokohtana. Ensitehtävänä oli ammattitaitoisen henkilökunnan hankkiminen ja sitten museorakennuksen saaminen.

”Taidemuseolle ajateltiin omia tiloja jo 60-luvulta lähtien. Silloin arkkitehtiopiskelijat tekivät uudisrakennuksesta ehdotuksia ja museon sijoittamista pohdittiin myös vanhoihin tiloihin, kuten entiseen Suomenpankin taloon.”

Kun asiaa sitten 80-luvulla todenteolla alettiin ajamaan, niin nykyisin taidemuseona toimiva vanha tehdasrakennus oli vain yksi vaihtoehto. Muitakin oli, muun muassa uudisrakennus teatterin taakse, mitä Westerlundin mukaan esitettiin kuvataidelautakunnan taholta.

”Kun museo päätettiin sijoittaa nykyisiin tiloihinsa, niin silloinen kuvataidetoimikunnan puheenjohtaja erosi. Samalla hän vannoi olevansa astumatta taidemuseoon kuuna päivänä, eikä ole vieläkään tainnut käydä.”

Westerlund pitää taidemuseota onnistuneena, myös arkkitehtonisesti. Tilat tosin kävivät ahtaiksi jo alkuvaiheessa, ja jo suunnitteluvaiheessa ajatuksissa ollut laajennus toiselle puolelle katua olisi hänen mukaansa ollut tarpeen.

Taidemuseo saa uuden johtajan ensivuoden alkupuolella. Asiasta kysyttäessä Westerlund arvelee, olisiko tänne Ouluun vaikea saada varteenotettavia hakijoita.

Westerlundien kodin seinille on kertynyt kadehdittava kokoelma taidetta, kuten entiselle taidemuseon vetäjälle sopiikin. Mukana on monia tuttujen oululaisten ja pohjoissuomalaisten tekijöiden töitä. Asiaan kuuluvasti kuvia säestää kunnioitettava määrä tekstiä.

Kuvien ja kirjojen hallitsemissa puitteissa tarjotaan keskiviikkona syntymäpäivien kunniaksi kahvia. Ja kun juhlat on juhlittu niin juhlakalu sanoo lähtevänsä Torniojokilaakson mökille katselemaan syksyntuloa.

TIMO JOKELAINEN

Artikkelin lähde Kaleva