Artikkelin lähde Kaleva
Herrojen klubi kukoistaa yhä
Mari Hautamäki
OULU Oulun Suomalainen klubi juhlistaa 125-vuotista uraansa julkaisemalla historiikin sekä avaamalla miesten kabinetissa komeilleet taulut kaikelle kansalle nähtäväksi torstaina Oulun taidemuseon näyttelyssä. Iltapäiväkerhoksi tai orpokodiksi virnistellen sanottu herrojen klubi ei periaatteessa ole sulkenut oviaan naispuolisilta.
”110 vuotta sitten esitettiin ensimmäisen kerran, että myös naisia voitaisiin ottaa jäseniksi. Sopivia ei vaan ole ollut tarjolla. Kuten vappuna yleensä, myös me horjahdamme ja päästämme herrojen muusat syömään klubille”, nauraa Samuli Onnela.
”Miesjäsenten vaimot sanovat olevansa pelkästään tyytyväisiä, että mies voi lähteä siivouspäivänä klubille. Siksihän esitelmiä pidetään juuri perjantaisin”, opetusneuvos Antti Simojoki jatkaa.
Vaarassa ukkoutuminen
Meininki ei klubilla juuri ole muuttunut. Herraseurueessa nautittu konjakkilasillinen nahkaisissa laiskanlinnoissa rennon rupattelun säestyksellä tai kortinpeluu, golf ja biljardi edustavat miesten ajanvietettä.
Klubilaisten suurin huoli on ukkoutuminen. Historiikin kolmannen osan kirjoittanut Jukka Ukkola ottaa esimerkiksi Matti Heikkilän, joka edustaa porukan prototyyppiä.
”Hänen etunimensä Matti ja sukunimensä Heikkilä on klubilaisten yleisin nimi. Hän on syntynyt vuonna 1940 ja jäseneksi liittyminen tapahtui 1983, kuten suurimmalla osalla nykyisistä klubilaisista. Ainoa vika, mikä Matti Heikkilässä on, on hänen ammattinsa. Matti Heikkilä on arkkitehti, kun yleensä klubilaiset ovat johtajia, lakimiehiä, insinöörejä tai lääkäreitä”, Ukkola kuvailee.
Kuuluisassa pyöreän pöydän keskusteluissa miehet parantavat edelleen maailmaa. 355-jäseninen yleishyödyllinen Oulun Suomalainen klubi ei kuitenkaan ole alkuaikojen tapaan poliittisesti innokas vaikuttaja.
”Viimeisen 25 vuoden aikana poliittisuus on häipynyt taka-alalle. Aiemmin tavattiin kaupungilla kysyä, joko te olette uuden kaupunginjohtajan valinneet, mutta eihän se sitä ole. Klubi on eräänlainen valistuksen talo, jossa käy esitelmöitsijöitä koko yhteiskunnan kirjosta”, Ukkola selventää.
Kulttuurin vaaliminen
Pian Helsingin Suomalaisen klubin perustamisen jälkeen marraskuussa 1876 perustettiin Oulun Suomalainen klubi vaalimaan suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria.
”Jylhä ajatus elää edelleen, mutta nykyään emme painotu enää suomen kieleen, vaan kulttuuriin yleensä”, Simojoki sanoo.
Onnelan mukaan klubin kokoonpano koostuu suomalaisen yhteiskunnan vaikuttajista.
”Me sivistymme kuuntelemalla ammattikuntiemme edustajien esitelmiä. Yleishyödyllinen yhdistys jakaa apurahoja niin taiteelle kuin tieteen tutkimiselle, jotka sopivat klubin sääntöihin.”
Jukka Ukkola kuvailee klubia aikoinaan hyvinkin vaikuttavaksi järjestöksi. ”Sotien aikaan klubilla majoitettiin muun muassa jääkäreitä. Yksi yöpyjistä säikähti Lapintyttö-taulua luultuaan tätä ryssäksi niin, että ampui kuulan kuvan otsaan. Sittemmin vuonna 1910 maalattu taulu on entisöity.”
Risto Rasila
Klubin henki. Toimittaja Jukka Ukkola kokosi oman työnsä ohella vuoden ajan historiikkia Oulun Suomalaisen klubin viimeisistä 25 vuodesta. Juhlavuoden kunniaksi julkaistussa kirjassa kaksi ensimmäistä osaa ovat Aslak Outakosken ja Valde Näsin näköispainoksia.
Risto Rasila
Ukkojen kerho. Samuli Onnela ja Antti Simojoki eivät näe estettä naisjäsenten mukaantulemiselle. Sääntöjen pohjalta naisklubilaisille ei ole estettä. Mutta onhan se niinkin, että kun ukot tömäyttävät klubille ja tilaavat konjakit, niin eihän tähän jää enää tilaa tytöille”, selvittää Simojoki Oulun Suomalaisen klubin ahtaita tiloja. Taustalla keskusteluissa F.A. Riekki.
Risto Rasila
Pyöreässä pöydässä. Oulun Suomalaisella Klubilla parannetaan maailmaa herraseurassa pelipöydän ympärillä. Sikarinkatkuinen ja konjakin huuruinen ilmapiiri näyttää väistyneen ja kulttuuria painotetaan herrojen kokoontumisissa.
Arkisto
Historian lehdiltä. Oulun Suomalaisen klubin jäseniä vuonna 1937. Suomenmielisen kulttuurin vaalimisesta on siirrytty suomalaisen kulttuurin edistämiseen.
Arkisto
Herraseurassa. Oulun Suomalaisen klubin 70-vuotisjuhlallisuuksissa F. Vanhala, edeltäjänsä U.J. Matinollin sekä sihteerinsä maisteri K. Kiviharjun kanssa.
Artikkelin lähde Kaleva