Julkisuusmyllystä äitiysmyllyyn

Ristiriitaiset tunteet kuohuvat Härkösen tilitysromaanissa

Romaani

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen. Otava, 2001.

Olen ottanut osaa julkisuuspeliin. Ahmin Anna-Leena Härkösen uuden omaelämäkerrallisen romaanin Heikosti positiivinen hetkessä. Haluan auliisti ottaa vastaan julkkiskirjailijan tilityksen tiestään äidiksi. Odotan paljastuksia, tirkistelen enkä jää osattomaksi.

Jos Härkösen edellinen, lähinnä avainromaaniksi tulkittava, Avoimien ovien päivä (1998), tuntui henkilökohtaiselta, astuu hän uusimmassa romaanissa askeleen pidemmälle. Tavallaan se jatkaakin Avoimen ovien päivän aloittaman äitiysteeman kehittelyä hieman toisella tavoin.

Fiktioksi tunnistettavaa aineistoa romaanissa ei ole nimeksikään - jos sellaiseksi ei lueta kirjailijan lapsettomuusaiheista käsikirjoitusta, joka alkaa elää omaa elämäänsä ikään kuin tarinana tarinan sisällä. Se on romaanin löyhä kehys.

Ja lapsettomuudestahan kaikki oikeastaan paradoksaalisesti saakin alkunsa. Kirjailijatarta rupesi kiinnostamaan lapsettomuus, koska se tuntui olevan niin monen ihmisen suuri murheenkryyni. Jutun irvokkuus piilee siinä, että hieman myöhemmin Härköstä ja hänen miestään uhkaa sama kohtalo. Käsikirjoitus meinaa muuttua karmeaksi enteeksi.

Seuraa sarja vastoinkäymisiä eikä lasta vain kuulu. Kun vihdoin tärppää, kaikki näyttää hetken hyvältä, mutta vain hetken. Sitten jysähtää synnytyspelko, ja edessä on vielä kasapäin muita vaikeuksia.

Raskausaika ei tunne armoa ja "elämän paras aika" -fraasi näyttäytyy Härköselle käsittämättömänä huiputuksena. Loppumetreillä iskee vakava masennus, johon tepsii vain terapia ja rauhoittavat.

Sietämätön kutina puolestaan paljastuu maksahepatogestoosiksi, joka lisää sikiökuoleman riskiä. Viimeiset kuukaudet menevät enemmän tai vähemmän sairaalaoloissa. Dramatiikkaa ei puutu synnytyksestäkään eikä elämästä sen jälkeen.

Imetys ei onnistu, lapsenhoito pelottaa ja äidiltä menee kaikki voima saadakseen pidettyä itsensä kasassa. Kohtelu sairaalassa ei ole asianmukaista ja kotiutus tapahtuu aivan liian aikaisin.

Kun tämä kaikki on läväytetty lukijan eteen, tulee jokseenkin läkähdyttävä olo. On vaikeaa väistää ajatusta, että Härkönen taitaa draaman kirjoittamisen olipa kyse sitten omasta tai muiden elämästä, fiktiosta tai todesta.

Tämän sorttinen paljastus-/tilityskirja herättää ristiriitaisia tunteita, kuinka lukea kirjaa arvostelematta sen kirjoittanutta henkilöä. Voisipa melkein sanoa, että Anna-Leena Härkönen on tehnyt henriktikkaset. Jäämmekö odottamaan lukuisia jatko-osia?

Heikosti positiivinen on paljon muutakin kuin erään äidin selviytymistarina, vaikka voi sen toki sellaisenakin lukea. Heti alkumetreillä päädytään filosofoimaan kirjailijan ja näyttelijän työstä. Pienenä hauskana anekdoottina voisi pitää taiteilija Eeli Aallon ja 16-vuotiaan Anna-Leenan käymää keskustelua luovuudesta.

Nämä ovat kuitenkin, ikävä kyllä, samalla seikkoja, jotka tekevät Heikosti positiivisesta hieman sekasortoisen kokonaisuuden. Alun poukkoilusta päästyään kerronta kuitenkin jouhevoituu - keskivaiheilla ollaan jo täydessä laukassa.

Härkösen kirja on monessa suhteessa paradoksaalinen eikä vähiten siksi, että yhdeksi keskeisimmäksi teemaksi nousee julkisuus.

Hänen suhteensa julkisuuteen on ristiriitainen ja tuon ristiriidan kirjailija tarjoilee peittelemättä lukijalle usealla tasolla. Julkisuus on Härköselle samaan aikaan ahdistava mörkö, mutta myös houkutteleva asia: julkisuusmylly ajoi hänet aikoinaan syvään masennukseen, mutta toisaalta hän myöntää, ettei sitä ilmankaan voi elää.

Julkkiskirjailijalle on kertynyt liuta ahdistavia ja koomisia tilanteita, joihin hän on joutunut lähinnä vain siksi, että sattuu olemaan julkkis.

"Lakkasin olemasta yksityishenkilö kahdeksantoistavuotiaana. Olisi hohdokasta kirjoittaa: olen ollut pian puolet elämästäni julkisuudessa enkä muista aikaa ennen sitä. Mutta se ei ole totta, muistan sen ajan erinomaisesti. Sinne ei tee mieli takasin, sinnekään."

Tämän kirjan myötä Härkönen tulee jälleen ruokkineeksi julkisuusmyllyä, mutta tällä kertaa ainakin omin ehdoin.

ANNA KILPONEN

Äiti ja julkkis. Anna-Leena Härkönen tilittää uudessa romaanissaan tuntojaan julkisuudesta ja äitiydestä.

Artikkelin lähde Kaleva