Kaikki perusnäyttelyt uusitaan

Henkilökunta ja yleisö on saanut vaikuttaa Ainolan tulevaan antiin

Jani Laitinen

OULU Pohjois-Pohjanmaan museo elää murroskautta. Kaikki museon pysyvät perusnäyttelyt saavat uuden muodon ja sisällön. Perusnäyttelyt uusittiin viimeksi 15 vuotta sitten.

Muutostyöt aloitettiin jo syksyllä 1999, perusnäyttelyt suljettiin yleisöltä viime vuodenvaihteessa ja työt on tarkoitus saada päätökseen lokakuussa 2002, jolloin perusnäyttelyt on tarkoitus avata yleisölle.

Idea näyttelyiden uusimisesta tuli museon sisältä, omalta henkilökunnalta. Museonjohtaja Ilse Juntikka kertoo, että museon henkilökunnalle annettiin lehtiöt kouraan ja heidät laitettiin kiertelemään museon näyttelytiloihin. Henkilökunnan kommenteissa näyttelyitä kuvattiin värittömiksi, sokkeloisiksi ja hajanaisiksi.

Myös museossa kävijöille annettiin mahdollisuus palautteeseen. ”Asiakkaiden antama palaute oli pääasiassa positiivista”, kertoo museonjohtaja. Kävijämäärät eivät olleet silloin laskussa. ”Kysymys oli ennakoinnista. Museo ei voinut jäädä odottamaan, että yleisö katoaa. Tätyy huomata, mitä on ilmassa”, Juntikka visioi.

Asiakaskyselystä saatiin myös muuta tärkeää tietoa vierailijoista. Kyselyn mukaan puolet kävijöistä vietti vapaa-aikaa museossa ja haki museosta viihdettä. 40 prosenttia kävijöistä oli hakemassa tietoa ja yksi kymmenestä ei osannut vastata.

Kyselytietoja hyödynnettin jo suunniteluvaiheessa. ”Museo pyrkii uudistuksen jälkeen tavoittamaan mahdollisimman suuren kohderyhmän ja laajan yleisön. Erityisesti lapsiperheet pyritään huomioimaan, kuten museo on aina tehnyt”, kertoo Juntikka.

Muuttuu mukana

Museo haluaa pysyä ajassa mukana. ”Maailma ympärillä on kiivasta, ja se muuttuu nopeasti. Museon on vastattava ympäristön vaatimuksiin”, Juntikka filosofoi.

Uuden näyttelyn esineistössä ei tule olemaan paljon vaihtuvuutta, koska sillä ei ole määrärahoja uusiin hankintoihin. Museo on kuitenkin saanut muutamia esinelahjoituksia. Uudistusta onkin haettu toista kautta. ”Vanhat esineet saavat uuden merkityksen ja sisällön”, valaisee Juntikka.

Uudistetuilla osastoilla esineet eivät ole enää pelkkiä irrallisia objekteja, vaan ne on liitetty osaksi suurempaa kokonaisuutta. ”Esineissä pitää olla myös viesti. Esine on vain ihmisen väline, niiden tarkoitus on esittää reunaehdot entisajan elämiselle ja asumiselle”, Juntikka analysoi. Näin esineet kertovat paljon enemmän. Ne ovat ikkuna entisajan elämään.

Myös osastokokonaisuudet on tutkittu ja suunniteltu huolellisesti. Osastojen teemat muodostavat jatkumon. Uudistuksen jälkeen kävijöiden pitäisi pystyä helpommin tarkastelemaan historiallista muutosprosessia. Muutosprosessi, jota museossa kuvataan keskittyy erityisesti Oulun kaupunkiin ja sen vaiheisiin 1800-luvun loppupuolella.

Uusinta teknologiaa

Sisällön mukana myös perusnäyttelyiden muoto muuttuu. Multimedia on päivän avainsana, ja museo onkin valmis vastaamaan nykyteknologian haastesiin. Tarkoituksena on, että asiakkaat voivat vertailla mennyttä aikaa pelkällä aistihavainnolla, ilman kirjallisia selityksiä.

Jokainen osasto tulee olemaan kokonaisvaltainen aistielämys. Osastoille on luotu äänimaailma, joka auttaa pääsemään historialliseen tunnelmaan. Esimerkiksi merenkulkuosastolla käynnistyy nauhalta automaattisesti lokin kirkumista, kun asiakas astuu sisään osastolle.

Tietokonesukupolvi on myös huomioitu uudistuksessa. Neljästä osastosta on jo valmiina tietokoneohjelma laajoine alavalikkoineen. Ohjelmassa on informaation lisäksi pelejä, jotka on suunnattu lähinnä lapsille.

Osastojen tietopaketit eivät ole uudistuksen jälkeen enää pahvinpaloille tekstattuja kirjoituksia. Museon henkilökunta on kehittänyt uudet valaistut tietoiskut. ”Kyseessä on aivan uusi tekninen ratkaisu. Toiset museot ovat kyselleet kehitelmän perään, kun ovat saaneet tiedon asiasta”, kertoo Juntikka ylpeänä.

Työkin tehdään tiiminä

Suunnitelun lisäksi näyttelyn rakentamiseen osallistuu museon henkilökunta kokonaisuudessaan. ”Tällä hetkellä perusnäyttelyiden uusiminen työllistää kaikki, teknisen puolen henkilöistä tutkijoihin.” Jokainen osasto yksityiskohtineen tehdään millimetrin tarkasti.

Jokainen historiallinen näyteikkuna sisältöineen on tehty yhteistyössä. Tutkijat luovat sisällön ja konservaattorit ja tekniset työntekijät antavat muodon. Yhteistyö on tärkeää, koska jotkut suunnitelmat voivat olla teknisesti mahdotonta toteuttaa.

Juntikka kehuu alaisiaan innokkuudesta ja innovatiivisuudesta, joka on pitänyt kustannukset maltillisina. ”Jos kaikki palvelut olisi jouduttu ostamaan, kustannukset kohoaisivat huomattavasti suuremmiksi.” Ainoastaan arkkitehti, rakennuspuolen väki ja tietokoneohjelman suunnittelija on jouduttu palkkaamaan museon ulkopuolelta

Risto Rasila

Höggertin sisäpiha. Höggertin talo on kyhätty uudelleen kokoon, tosin aikaisempaa pienemmässä koossa. Talo koristi katukuvaa Rantakadun ja Kauppurienkadun kulmauksessa.

Risto Rasila

Salongin kuisti. Tästä ken aikoinaan astui sisään, saapui Mathlinin salonkiin. Salongin posti jaettiin osoitteeseen Aleksanterinkatu 12.

Risto Rasila

Taloja torin tuntumasta. Viimeistellyt pienoismallit ovat Höggertin talosta ja Mathlinin salongista, jotka sijaitsivat Kauppurienkadun varrella.

Risto Rasila

Johtajan lempiesineet. Vitriinissä komeilee Strandbergin hopeinen hedelmäkori, joka lahjoitettiin museolle, Jonas Laminitin mestaroima 1600-luvun augsburgilainen hopeamalja ja englantilainen empire-lautanen.

Risto Rasila

Tarkoituksella. Tällä kertaa museon Oulu-osastoa rakennetaan vapaasta tahdosta. Museota jouduttiin aikoinaan kunnostamaan pakosta kahteen otteeseen. 1929 tulipalo hävitti museorakennuksen ja 1940 sotakoneet pommittivat sen maantasalle.

Artikkelin lähde Kaleva