Kaupunkifiiliksen metsästäjä

Kaavoittaja Kay Biergannsin päässä pyörii nyt Toppilansaari

Merja Aakko

OULU Arkkitehti Kay Bierganns kävi keväällä ensimmäistä kertaa New Yorkissa. Matka näyttää tehneen häneen melko järisyttävän vaikutuksen.

”Manhattan - kaupunkien kaupunki! Siellä ei ole tavoiteltu mitään ja on saatu kaikki”, Bierganss huokaa oululaiskahvilan pöydässä.

Kay Biergannsin työmaa on tässä ympärillä, 120 000 asukkaan pohjoisessa kaupungissa. Miehen kädenjälki näkyy esimerkiksi tuoreessa Meritullin alueessa, ja parhaillaan hän askartelee kaupungin muiden virkamiesten kanssa Toppilansaaren uuden kaavan parissa.

Haluaisiko hän tehdä Oulusta Manhattanin?

Ei tietenkään, mutta suurkaupungin näkeminen auttaa suhteuttamaan, kaavoittaja sanoo.

Ihmisläheisestä mittakaavasta puhutaan paljon, mutta Bierganns ei ole vakuuttunut koko käsitteestä, varsinkaan amerikanmatkan jälkeen.

Arkkitehtuurissa kaavoittaja arvostaa ”kaupunkifiilistä”. Se syntyy tiiviistä rakentamisesta, mutta myös vastakohdista, erilaisten elementtien törmäyksistä. Kaupungissa pitää olla liikennettä, jalankulkijoita, kauppoja, vapaa-ajan höpötyksiä ja kulttuuria, Bierganns luettelee.

”Täällä päin on tapana välttää konflikteja viimeiseen asti. Kaiken pitää olla niin mahdottoman turvallista”, Bierganns paheksuu. ”Miksi pelätään niin kauheasti kaaoksen syntymistä?”

Meritullin tiiviiseen alueeseen Bierganns on peittelemättömän tyytyväinen. Asukkaiden läpinäkyville parvekkeilleen tuomat kukat, pihakeinut ja pyykinkuivaustelineet ovat vasta tehneet Meritullista valmiin, hän sanoo.

”Kaiken ei pidä olla arkkitehtuurin puolesta valmiiksi pureksittua.”

Tässä Meritulli muistuttaa enemmän saksalaista kuin suomalaista asumiskulttuuria, Bierganns huomaa. ”Vaikka saksalaisia pidetään järjestelmällisinä, he eivät anna normien määrätä elämäänsä.”

Puheita torinrannan levottomuuksista ja Meritullin alueen slummimaisuudesta Bierganss pitää hullunkurisina.

”Nyt, kun torinrannassa ja reunoilla on viimein elämää”, hän vihastuu.

Toppilansaari on vaikea kaavoitettava

Toppilansaaressa, uudella työmaallaan, Bierganns pääsee vasta vauhtiin.

Alueesta ei tule samanlaista kuin Meritullista, kaavoittaja aloittaa. ”Se on väljempi ja matalampi.”

Jatkuvuutta pitää olla, ja sitä löytyy esimerkiksi rähjäisistä teollisuusrakennuksista. Sementtiasema on liian mutkikas säilytettävä, mutta esimerkiksi Toppilan puolella seisovat SOK:n vanha mylly ja viljamakasiini ovat ”aivan mahtavia”.

”Ne säilytetään molemmat, mutta käyttötarkoituksesta ei ole vielä päätetty.”

Toppilansaareen on kaavailtu pääasiassa kaksi- ja kolmikerroksisia pienkerrostaloja, mutta Bierganns haluaa pohtia myös korkeampien talojen rakentamista.

”Miksi ei alueelle voisi keskitetysti rakentaa vaikkapa viisikerroksisiakin taloja? Ne voisivat toimia Toppilansalmen vastapuolella sijaitsevien vanhojen teollisuusrakennusten hyvänä vastapainona.”

Aluksi kaavoitettava pitkä ja kapea Toppilansalmea reunustava alue on vaikea kaavoituskohde. ”Suoraan sanottuna kaavoituksen kantavaa ideaa ei vielä ole löydetty”, Bierganns myöntää.

”Haluaako kukaan ajella loputtoman pitkää Pitkänmöljäntietä edestakaisin? Silta Toppilan puolelle ainakin on välttämätön.”

Keskustaan kiintynyt kaupunkilainen

Julkinen ammatti on tehnyt Biergannsista paksunahkaisen. Mies ei ainakaan näytä ulospäin, jos arvostelu koskee.

Silti suomalainen kaavoituskeskustelu voisi monipuolistua, kaavoittaja toivoo.

”Miksi aina puhutaan muistutuksista ja valituksista? Yhtä hyvin voitaisiin puhua myönteisistä asioista tai jatkokehittämisen ideoista.”

Saksalaissyntyinen Bierganns on asunut Suomessa vuodesta 1976 alkaen. Arkkitehdiksi hän opiskeli Saksassa, Aachenin teknillisessä korkeakoulussa.

Sekä kollegat että Bierganns itse väittävät hänen jo suomalaistuneen.

”Sen huomaa vaikkapa siitä, että kun täällä olen puhelias ja vilkas, Saksassa en ole ollenkaan niin kiivas kuin toiset”, nopealiikkeinen Bierganns muotoilee.

Oulussa yli kymmenen vuotta asunut arkkitehti sanoo itse olevansa eräänlainen asumisen asiantuntija.

”Olen asunut koulussa, terveyskeskuksessa, purku-uhan alla olleessa vanhassa paritalossa ja omakotitalossakin.” Suurimman osan elämästään Bierganns on kuitenkin asunut kerrostalossa, niin Oulussakin Koskitien päässä.

Arkkitehti liikkuu keskustan ulkopuolella vain vähän. ”Oulu on hieno paikka, jos pysytään keskustan ja suistoalueen lähettyvillä!”

Tapio Maikkola

Kaavoituspähkinä. ”Miten saadaan historiallista jatkuvuutta, vaikka koko alue muuttuu radikaalisti?” kaavoittaja Kay Bierganns pohtii Toppilansaaressa.

Artikkelin lähde Kaleva