Artikkelin lähde Kaleva
Uhri tieteen alttarilla
Oulun koe-eläinkeskuksessa lopetetaan vuosittain yli 8 000 eläintä. Keskusta johtaa eläinrakas eläinlääkäri, joka painiskelee viikottain moraalisten kysymysten kanssa.
Katri Mäkinen Liisa Huima, kuvat
Lampaat katsovat omasta karsinastaan, kun neljä pientä possua kolistelee ruokakuppiensa kanssa. Paikka ei ole navetta, vaan Oulun yliopiston koe-eläinkeskuksen isojen koe-eläinten säilytystila. Huone muistuttaa steriilin kylpyhuoneen ja navetan sekoitusta. Lattiat ja seinät ovat kaakelia, eikä huoneessa ole ikkunoita. Metalliputkien reunustamissa karsinoissa ei voida käyttää kuivikkeita, koska viemärit menisivät niistä tukkoon. Alunperin tila onkin suunniteltu koe-eläinkoirien säilytyspaikaksi. Oulussa koiria ei ole käytetty koe-eläiminä viime vuosina. Koirakokeita tehdään nykyään yhä enemmän possuilla.
Oulun yliopiston koe-eläinkeskuksessa tieteen alttarille uhrattiin viime vuonna sata possua ja kolmisenkymmentä lammasta. Pienempiä koe-eläimiä, hiiriä, rottia ja kaneja, meni yli 8 000. Eläimiä käytetään muun muassa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien tutkimukseen sekä sikiö- ja syöpätutkimuksiin. Lisäksi eläintutkimuksilla pyritään löytämään keinoja, joilla esimerkiksi palovamman tuhoamat kudokset voitaisiin korvata. Myös uudet lääkkeet ja luun murtumien hoidossa käytettävät sulavat keinomateriaalit testataan ensin eläimillä.
Suuret koe-eläimet ovat pääasiassa kirurgien tutkimusmateriaalia. Parhaillaan possuilla tutkitaan, kuinka ihmisaivoja voitaisiin suojata sydäninfarktin yhteydessä.
”Eläimille aiheutetaan sydäninfarktia vastaava tila ja sitten suoritetaan kirurginen toimenpide. Kyllä kipu on varmasti kova, mutta hoitokin on hyvää, eläimille annetaan kipulääkitystä ja niiden toipumista seurataan tarkasti”, kertoo koe-eläinkeskuksen johtaja, eläinlääketieteen tohtori Hanna-Marja Voipio.
Kun eläinkoe on saatu päätökseen, eläin lopetetaan unilääkkeillä. Kuolleelta eläimeltä voidaan kerätä kudoksia ja näytteitä tutkimuksia varten. Koe-eläimen elämän pituus vaihtelee muutamasta päivästä vuoteen.
Eläinkokeet jaetaan eläimille aiheutuvan kivun mukaisesti ensimmäiseen ja toiseen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat kokeet, jotka voivat aiheuttaa eläimelle huomattavaa kipua, tuskaa tai vakavan sairauden; esimerkiksi Oulun possukokeet ovat ykkösluokkaa. Toisen luokan kokeet saavat aiheuttaa enintään lievää ja lyhytaikaista kipua.
Viime vuonna Oulussa myönnettiin lupa 108 eri tutkimukselle, näistä 30 kuului ykkösluokkaan ja 64 kakkosluokkaan. 14 tutkimuksessa tyydyttiin seuraamaan eläimiä, eikä niille aiheutettu minkäänlaista kipua.
Koe-eläinkeskuksen johtaja Hanna-Marja Voipio on eläinrakas ihminen, jolla on kotona omia koiria. Kuluttajana Voipio suosii luomutuotteita eikä ostaisi itselleen tarhatusta eläimestä tehtyä turkkia. Nuorena hän vastusti eläinkokeita ja oli valmis toimimaan eläinten puolesta. Voipio opiskeli eläinlääkäriksi ja päätyi työskentelemään koe-eläinkeskukseen.
”Olen edelleen eläinten suojelija. Tämä on se paikka, jossa pystyy vaikuttamaan eläinten hyvinvointiin.”
”Koe-eläintoimikunnan esittelijänä käyn läpi jokaisen tutkimussuunnitelman, suosittelen kipulääkitystä ja koetan yhdessä eläintenhoitajien ja tutkijoiden kanssa minimoida eläinten tuntemaa kipua. Myös täällä työskentelevät eläintenhoitajat ovat äärimmäisen eläinrakkaita ihmisiä, lähes kaikilla on omia lemmikkejä.”
Voipio seuraa eläinkokeita. Tarvittaessa hän voi mennä väliin ja keskeyttää kokeen.
”Ei sellaiseen täällä Oulussa ole koskaan ollut tarvetta. Tutkijat kohtelevat eläimiä yleensä hyvin ja kyselevät jo etukäteen eläimille sopivasta lääkityksestä ja jälkihoidosta. Eivät nykyajan tutkijat ole mitään tohtori Mengeleitä.”
Voipio ei vastusta eläinkokeita. Sairauksien parantamiseksi niitä on ainakin toistaiseksi pakko tehdä. Silti eläinkokeisiin liittyvä tietoinen tuskan tuottaminen eläimille on hänestä kaksipiippuinen asia.
”Käyn viikottain itseni kanssa eettismoraalista keskustelua ja täytyy myöntää, että kyllä välillä tulee kauhea olo. Toisaalta pitää ajatella sitä hyötyä, mitä kokeilla saavutetaan. Ja kyllä suurin osa ihmisistä on valmiita uhraamaan eläimiä, jos on omasta tai läheisten elämästä kysymys.”
Koe-eläimet ovat ainoa eläinryhmä, jolle saa laillisesti tuottaa tuskaa. Sen takia eläinkokeita valvotaan tarkasti. Parhaillaan valmistellaan koe-eläinlakia, josta tulee tiukempi kuin nykyinen asetus koe-eläintoiminnasta.
Tällä hetkellä jokaisen kokeita tekevän tutkijan pitää anoa lupa paikalliselta koe-eläintoimikunnalta. Oulussa siihen kuuluu yliopiston tutkijoita, eläintenhoitaja sekä Suomen eläinsuojeluyhdistyksen edustaja. Ennen toimikunnan käsittelyä Voipio on tarkastanut tutkimussuunnitelman.
”Nykyään tuskallisimpien kokeiden kohdalla painotetaan entistä enemmän hyöty-haittasuhdetta. Mitä enemmän tutkimuksesta on eläimelle haittaa, sitä suurempi hyöty siitä pitää saada. Eli ei eläimelle nykyään kovin kevein perustein aiheuteta kipua”, Voipio tähdentää ja muistuttaa, että ykkösluokan kokeet hyväksyy viime kädessä läänineläinlääkäri.
Parhaillaan maa- ja metsätalousministeriö suunnittelee yhtä valtakunnallista keskustoimikuntaa, josta kaikki eläimiä käyttävät tutkijat joutuisivat anomaan lupansa.
Voipio tekee parhaansa parantaakseen koe-eläinten oloja. Hän on tutkinut erilaisten virikkeiden merkitystä. Rottien ja hiirien häkkeihin asennettiin puisia tunneleita, purukapuloita ja pesämateriaaleja. Eläimet tykkäsivät virikkeistä kovasti ja niiden vireystila kohosi.
”On harmillista, että vireystilan nousu muuttaa eläinten veriarvoja niin paljon, että se voi haitata joidenkin tutkimusten tekemistä. Siksi virikkeitä ei voida antaa kaikille eläimille.”
Oulussa koe-eläinten häkkitila ylittää kirkkaasti EU:n asettamat minimivaatimukset. Silti koe-eläimet elävät ahtaasti, eikä kaneilla ja isoilla koe-eläimillä ole mahdollisuutta jaloitteluun. Yhtä ahtaasti elävät myös monet tuotantoeläimet.
Oulussa eläinkokeille määritellään aina ennakkoon ns. end point. Sillä tarkoitetaan sellaista kärsimyksen pistettä, jolloin koe on keskeytettävä. ”Jos leikattu kani ei juo kolmeen päivään, se on lopetettava, vaikka tutkimus olisi kuinka pahasti kesken”, Voipio mainitsee esimerkkinä.
End pointista ei ole valtakunnallisia ohjeita. Voipio on kuitenkin työskennellyt aktiivisesti, jotta lopetuspisteen määrittelyyn saataisiin yhtenäinen käytäntö.
”Eläinten tunteman kivun arviointi on aina hirveän vaikeaa, koska ne eivät pysty kertomaan tuntemuksistaan. Itse ajattelen kipua aina ihmisten kipukynnyksen kautta, sillä selkärankaiset eläimet tuntevat samalla tavalla kuin ihmiset.”
Eläinkokeita tehdään myös jatkossa. Voipion arvion mukaan etenkin geenimuunneltujen hiirien, possujen ja vuohien käyttö kasvaa. Yleisen mielipiteen painostamana tutkijat vähentänevät koirien käyttöä, eikä kissakokeisiinkaan todennäköisesti enää palata.
”Mielelläni minä näkisin sen päivän, ettei eläinkokeita enää tarvittaisi. Ja kyllä minä uskon, että sellainen päivä on vielä joskus mahdollinen.”
(4498070) Hellyttävät possut ovat kirurgien tutkimusmateriaalia. Ne kasvatetaan koe-eläimiksi lähiseudun tiloilla.
(4498061) Rotta on yksi yleisimmästä koe-eläimistä. Kuitenkin se tuntee kipua samalla tavalla kuin muutkin nisäkkäät.
(4498067) Hanna-Marja Voipio haluaa koe-eläimille mahdollisimman hyvät olot.
(4498065) Hiiret ja rotat tykkäävät virikkeistä. Muun muassa puinen tunneli on hiirelle mieluinen paikka.
4498083. Koe-eläinkeskuksessa on oma leikkaussali isoja koe-eläimiä varten.
4498089 Lampaat odottavat operointia. Viime vuonna Oulussa käytettiin 30 lammasta.
Artikkelin lähde Kaleva