Suurkäyttäjälle uhrattava aikaa

Pieni vähemmistö tekee neljänneksen lääkärikäynneistä

Liisa Lehto-Peippo

OULAINEN Lääkärin pitäisi Simo Jyväsjärven mielestä kavahtaa paksua potilaskertomusta ja perehtyä enemmän ajan kanssa potilaansa oireisiin ja huoliin.

Oulaisten seudun terveyskeskuksen ylilääkärin väitöskirjatutkimuksen tulos osoittaa, että suurkäyttäjät tekivät terveyskeskuksen lääkärikäynneistä noin neljänneksen, vaikka suurkäyttäjiä oli vain viisi prosenttia väestöstä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveyskeskuksen lääkäripalvelujen suurkäyttäjien yleisyyttä, ikää ja koulutustaustaa ja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käyttöä. Tarkoituksena oli myös tutkia suurkäyttäjien kroonisia sairauksia ja lääkärikäyntien syitä sekä selvittää psykososiaalisten taustatekijöiden ja perhetaustan yhteyttä suurkäyttöön.

Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena Oulaisten seudun terveyskeskuksessa. Lääkäripalveluiden suurkäyttäjiksi määriteltiin ne potilaat, jotka olivat käyneet terveyskeskuslääkäreiden vastaanotolla kahdeksan kertaa tai enemmän vuoden 1994 aikana.

Heitä oli kaikkiaan 304. Heille valittiin Oulaisten väestöstä satunnaisotannalla verrokit.

Valtakunnan tasolla Oulaisissa saadut lukemat merkitsevät, että kymmenestä miljoonasta terveyskeskuksen yleislääkärikäynnistä 2-2,5 miljoonaa on suurkäyttäjien käyntejä. Joka neljäs lääkärin kohtaama potilas on tiheästi terveyskeskuksessa asioiva suurkäyttäjä.

”Lääkärin työpanoksesta neljäsosa menee suurkäyttäjien tutkimiseen. Koska he ovat haasteellisia potilaita, aikaa saattaa mennä enemmänkin”, Jyväsjärvi sanoo. On potilaita, jotka käyvät lääkärin vastaanotolla viikottain, 50-60 kertaa vuodessa, mutta he ovat harvinaisia. Keskiarvo suurkäyttäjillä on 11-12 käyntikertaa vuodessa.

Korostunutta huolta ja pelkoa

Kroonisen sairauden ohella terveyskeskuksen käyttöä lisäsivät korostunut huolestuneisuus oireista ja sairauden pelko. Sairauden pelon yhdistyessä runsaisiin epämääräisiin ruumiillisiin oireisiin suurkäyttö edelleen kasvoi.

Suurkäyttäjillä oli verrokkeja enemmän kroonisia sairauksia ja he arvioivat terveytensä huonommaksi ja elämänlaatunsa kehnommaksi kuin verrokit. Suurkäyttäjillä oli enemmän psyykkisiä oireita ja epämääräisiä, selittämättömiä ruumiillisia oireita.

Mielenterveyden häiriöt olivat suurkäyttäjillä yli kolme kertaa tavallisempia kuin verrokeilla, muta silti suurkäyttäjät hakeutuivat lääkärin vastaanotolle pääasiassa ruumiillisten oireiden, kuten tukielinperäisten kipujen ja mahavaivojen vuoksi.

Perheen rakenteessa ja koossa ja parisuhdetyytyväisyydessä ei ollut eroa tutkimusryhmien välillä Perheen elämänkaaren vaiheella sen sijaan oli, suurkäyttäjät sijoittuivat todennäköisemmin perheen elämänkaaren myöhempiin vaiheisiin.

Suurkäyttäjämiehillä korostui vaikeus kokea ja ilmaista tunteitaan ja he kokivat myös sairauden pelkoa ja epämääräisiä ruumiillisia tuntemuksia enemmän kuin suurkäyttäjänaiset.

Uudet lähestymistavat tarpeen

Terveyspalveluiden suurkäyttäjien hoitoon kaivataan Jyväsjärven mielestä niukkenevien perusterveydenhuollon voimavarojen ja lääkäripulan aikana uutta tietoa ja uusia lähestymistapoja.

”Suurkäyttäjäpotilaan esittämät usein moninaiset oireet ovat hänelle todellisia ja niihin tulisi riittävästi syventyä.”

”Lääkärin olisi joskus nähtävä vaivaa ja käytettävä terveyskeskuksessa tiheästi asioivan tilanteeseen enemmän aikaa. Se maksaisi ajan tulevaisuudessa takaisin. Ruumiillisten oireiden lisäksi tarkasteluun olisi otettava myös sosiaaliset ja psyykkiset ulottuvuudet..”

”Potilas joutuu herkästi kehään. Jos hän ei tule lääkärin vastaanotolla kuulluksi, hän tulee vastaanotolle kohta uudelleen. Potilas kaipaa ymmärrystä ja selityksiä. Kun hän saa niitä, paljon on jo voitettu. Yleislääkärikin voi tutkia paljon. Kaikkia oireita ei todellakaan tarvitse magneetilla tutkia. Potilas on saatava hoksaamaan, että osa oireista voi olla stressin oireita.”

Simo Jyväsjärven mielestä terveyspalvelujen suurkäyttäjät ovat sen verran laaja ryhmä, että he kuuluvat yleislääkärille.

”Yleislääkäri hahmottaa kokonaisuutta. Siksi suurkäyttäjät kuuluvat hänen toimialaansa. Mielenterveysyksiköillä on kädet täynnä töitä omien potilaittensa kanssa, eivätkä kaikki niihin haluakaan. He eivät halua leimautua mielenterveyspotilaiksi.”

Jyväsjärvi toteaa, että lääkärinkoulutuksessa puhutaan ihmisen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta.

”Mieluusti lääkäri kuitenkin kiinnittää huomionsa ruumiillisiin oireisiin, joita potilaat tarjoavat. Psyykkisiä ongelmiaan he tuovat esille vähemmän, mikä tuli esille tutkimuksessakin.”

Liisa Lehto-Peippo

Paksuja potilaskertomuksia. 27 vuotta terveyskeskuslääkärinä toiminaan Simo Jyväsjärven mielestä lääkärin olisi kavahdettava potilaansa paksua sairaskertomusta ja uhrattava häneen aikaa enemmän. Ruumiillisten oireiden lisäksi tarkasteltaviksi pitäisi ottaa sosiaaliset ja psyykkiset ulottuvuudet.

Artikkelin lähde Kaleva