Oulu-Folk-ilmiö

Arto Heikkilä

OULU Pohjois-Pohjanmaan pelimanniyhdistys lähestyy siis 30 vuoden merkkipaalua. Vielä lastentarhaikäinen Oulu-Folk ry. herätti kolmisen vuotta sitten syntyessään kiivastakin keskustelua. ”Folkkarit” ja ”perinteiset” pääsivät jopa valtakunnan tasolle ruotimaan kilpailevan yhdistyksen motiiveja, tarvetta ja tarkoitusta.

Oulu-Folk ry. keräsi nopeasti valtakunnallisessa vertailussakin huippumäärän jäseniä ja harrastajia, mikä ei kuitenkaan näytä olevan pois pelimanniyhdistyksen riveistä. Kaksoisjäsenyyskin tuntuu olevan varsin yleistä. Ainakin oululainen musiikin harrastus näyttää siis voittaneen.

Paikallisesti yhteistyö käynnistyi alkujärkytyksen jälkeen nopeasti, ja tapahtumia näytetään järjestettävän hyvässä yhteishengessä.

”En tunne Oulu-Folkin syntyhistoriaa, mutta sen olemassaolo on hyvä asia”, sanoo pelimanniyhdistyksen puheenjohtaja Liisa Kantola. ”Pelimanniyhdistys voi nyt keskittyä perinteisemmässä musiikissa pitäytyviin ihmisiin.”

”Esimerkiksi viikonlopun tapahtumien osalta yhteistyö ja koordinointi onnistui hyvin, ja kumpaakin yhdistystä tarvitaan”, Kantola jatkaa.

Kurkistus arkistojen kätköihin ennen Oulu-Folkkia paljastaa esimerkiksi, että Pelimanniyhdistys järjesti lauantaina 7.9.1996 NuKussa Akustisen musiikin yön (Veli-Matti Järvenpää, Sanna Kurki-Suonio, Tallari, Folkkarit ja Kämmärit), sekä samaan aikaan toisaalla Pelimannitanssiaiset ja jamit (Seppo Kalliomaan yhtye sekä Iin Laulupelimannit).

Toiminta ja sen sisältö lienevätkin kiinni enemmän puuhahenkilöistä ja heidän mieltymyksistään, kuin yhdistyksistä ja niiden nimistä.

Nykyisin, kahden yhdistyksen aikana, halukkaat pääsevät vaikka kaikkiin tilaisuuksiin. Kuten ennen Raksilan marketit, tarjonta myös lisää kysyntää.

Artikkelin lähde Kaleva