Artikkelin lähde Kaleva
Kahden isännän renki
Ympäristönsuojelusihteeri Vesa Ojanperä palvelee Pattijoen ja Siikajoen kuntia
Arto Murtovaara
PATTIJOKI Ympäristönsuojelusihteeri Vesa Ojanperä, 44, istuu perjantaina työpöytänsä takana Pattijoen kunnanvirastossa. Pöytää täyttävät siistit asiakirjapinot. Vastapäisellä jakkaralla istuu tavallisesti työhuoneen jakava liikuntasihteeri Esa Pyhälä, joka on osa-aikaeläkkeellä.
Pääsääntöisesti Ojanperä on tästä syystä Pattijoella loppuviikosta. Alkuviikon hän työskentelee omassa kotikunnassaan Siikajoella, jonka osuus yhdistelmävirasta on puolet.
”Yhteistyöhön lähdettiin aika varhaisessa vaiheessa Siikajoella. Jo 1990-luvun alussa perustettiin yhteinen lautakunta”, Ojanperä taustoittaa. Yhteistyö oli niin uutta, että silloista kuntalakia jouduttiin venyttämään aika lailla. ”Valtakunnan tasollakin yhteinen lautakunta oli ihan ensimmäisten joukossa.”
”Kun sitä perustettiin, ennakkoluuloja oli aika tavalla. Luottamusmiehet epäilivät, että vedetäänkö kotiinpäin esimerkiksi rakennuslupien suhteen. Sellaista en kyllä muista, että olisi missään käytännössä näkynyt. Äänestykset ovat koskeneet näkemyseroja, ei niinkään kumman kunnan puolelta asiaa on katsottu.”
Liikkeelle lähdettiin rakennusvalvonnasta sekä palo- ja pelastustoimesta. Ympäristöasiat pidettiin sivussa, koska Pattijoella ja Raahella oli yhteistyösopimus ja työt hoiti Raahen ympäristösihteeri Anja Haavanlammi. Kesti puolenkymmentä vuotta ennen kuin ympäristöpuoli lähti mukaan.
Siikajoki osti rakennusvalvonnan palvelut Pattijoelta. Aluksi kulut laskutettiin asukasmäärien, sitten oikeudenmukaisemmin rakennuslupien määrän mukaan. Jako on Ojanperän mukaan nykyisin kolmasosa-kaksikolmasosaa.
Työpaine rassaa asioiden valmistelua
”Yhteistyö on antanut paljon, se on avartanut. Molemmissa kunnissa on kuitenkin omat kulttuurit”, Ojanperä arvioi.
Yhteistyö alkaa olla esikouluiässä. On asioita, jotka teetättävät töitä ja edelleenkin kuljetaan niin kuin kahden isännän renkinä, Ojanperä kertoo. Molemmilla on omat tavoitteensa, mutta hän uskoo esimerkiksi elinkeinopuolelta löytyvän voimakkaammat ristipaineet.
”Se näkyy siinä, että on ikään kuin töissä kahdessa paikassa,” Ojanperä tähdentää.
Selvää on, että työtä ympäristönsuojelusihteerille riittää.
”Mitään asiaa ei kerkiä tehdä loppuun niin kuin itse haluaisi, valmistella loppuun saakka.”
Etenkin ympäristölupa-asiat ovat kaikkine kuulemisineen pitkiä prosesseja. Se tahtoo Ojanperän mukaan rassata.
Siikajoella on hänen mielestään luottamusmiespuolella koettu, että yhteistyö vie myös resursseja. Pienessä kunnassa tekevää virkamiestä haluttaisiin hyödyntää laajemmalla sektorilla; Siikajoella olisi paineita muun muassa teknisellä puolella.
”Sekin on automaattisesti tällaisen yhteistyökuvion kautta pois.”
Tämä on näkynyt siinä, että kunta on ostanut Ruukilta rakennusmestaripalvelut heinäkuulta lähtien.
Pieni paikkakunta on antanut paljon
Ojanperä on syntyisin Paavolan Luohualta. Hän valmistui geologiksi Oulun yliopistosta ja työskenteli aikanaan Rautaruukilla sekä maakuntaliitossa. Gradunsa hän teki Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalle.
Malminetsintä alkoi hiipua 1980-luvulla ja se osui yksiin ympäristölautakuntien ja virkojen perustamisen kanssa. Lyhyellä aikavälillä koulutettiin väkeä ympäristönsuojelun, jätehuollon sekä ympäristöhallinnon tehtäviin. Ojanperä sai koulutuksen, haki useisiin paikkoihin, osallistui useampiin haastatteluihin ja päätyi Siikajoelle. Hän ei kadu ratkaisuaan.
”Pieni paikkakunta on antanut mahdollisuudet työssä ja harrastuksissa, enkä usko, että isompi kaupunki olisi pystynyt samaan”, Ojanperä arvelee yli kymmenen vuoden kokemuksellaan.
Työssään hän on joutunut tuuraamaan kunnan johtavia virkamiehiä markkinointiin tai EU-kuvioihin liittyvissä kysymyksissä ja se on avartanut huomattavasti toimen kuvaa.
”En voisi kuvitellakaan, että tätä vähänkään suuremmissa kunnissa voisi tehdä.”
Harrastajapuolella iloa ovat tuoneet esimerkiksi jokilaakson ylikunnalliset näytelmäprojektit, joissa hän on ollut mukana. Työn vastapaino on tullut myös sitä kautta löytyneistä mahtavista henkilöistä. Toinen suurisuuntaisempi vastavoima on ollut veteraanimatrikkelin työstäminen käytännössä koko 1990-luvun.
”Se on avannut silmiä aika tavalla ja tuonut kunnioitusta veteraanisukupolvea kohtaan. Sen kautta on oppinut tuntemaan sitä porukkaa.”
arto murtovaara
Tyytyväinen mies. Ympäristönsuojelusihteeri Vesa Ojanperä on tyytyväinen, vaikka töitä piisaa ja harrastukset vievät aikaa. Kolmilapsinen perhe on rakentanut talon Siikajoelle 1994 ja viihtyy hyvin.
Artikkelin lähde Kaleva