Tuntematon naisten käsissä
sotiminen onnistuu myös naisilta.
eeva kauppinen teksti // Pekka peura kuva
Naisten Tuntemattomasta sotilaasta on puhuttu, mutta sellaista ei ole vielä nähty. Oulun ammattikorkeakoulussa on nyt tehty 15 naistanssijan Tuntematon, joka hakee inspiraationsa Väinö Linnan romaanista.
– Aihe on kiinnostanut minua aina, koreografi Outi Räsänen sanoo.
– Tuntematon sotilas on ollut aihio. Kirjasta otettiin sitaatteja ja aineksia muutamiin roolihenkilöihin, miten ihmiset ovat lavalla. Tekstejä kulkee harvakseltaan koreografian välissä. Ne juoksuttavat tarinaa hyvin.
Tärkein anti ovat kuitenkin Linnan romaanista aistitut tunnelmat.
– Romaanin ensimmäiset lauseet ovat jäätävän hyvät. Tunnelma on odottava ja jännittynyt. Nuoret miehet kokevat lähtevänsä johonkin suurempaan, mutta eivät tiedä yhtään, mitä on tulossa. Siinä on se kauheus ja hirveys.
Linnalta on poimittu tanssiteokseen syvällisiä ja kohtalonomaisia sitaatteja.
”Paloaukea alkoi peittyä hämyyn. Vielä leijaili päivän lämpö sen vaiheilla, niin että miesten sopi makailla ulkosalla ja tuijotella tuonne hämärään korkeuteen, joka näytti kätkevän itseensä menneet ja tulevat tapahtumat.”
Tuntuu kuin kaikkeus jo tietäisi ja pukahtamatta sietäisi sen kaiken, kun paloaukea sai jalkaväkipataljoonan vaivakseen.
”Siinä he seisoivat nämä Suomi-Äidin maailmanhistorialle valitsemat uhrit.”
– Kun miehet olivat sotineet ja ampuneet tyyppejä vastapuolelta älyttömän määrän, loppupäivästä he saivat mitalit, Outi Räsänen toteaa.
– Eipä tainnut miehillä eikä herran palvelijana toimivalla papillakaan käydä mielessä, että tässähän ollaan tappamassa. Sen siunasivat kaikki.
Yleisö tuodaan lähelle tapahtumia, sillä sekä esiintyjät että katsomo on sijoitettu näyttämölle. Kuivia kuusenkarahkoja roikkuu katosta. Maasto ja mielenmaisemat luodaan lattiaan valokuvioilla.
Puvustus on armeijanharmaa. Tanssijoiden asut on tuunattu Puolustusvoimilta ostetuista siniharmaista peltipaidoista.
– Ne tuovat miljöötä ja tunnelmaa mukaan. Käytöstä poistetut paidat haisevatkin itse asiassa pahalta, hyvin vanhalta puuvillalta, Räsänen kertoo.
Tanssijat ryntäävät toisiaan kohti ja huutavat kovalla äänellä. Toiset karjuvat: ”Lataa!” Toiset: ”Irti!”
– Informaatio on se, että Viipurista pois ja vauhdilla, koreografi selittää.
Äänikertomusta rakentavat esimerkiksi Säkkijärven polkka, Finlandia ja musiikinopiskelija Joni Nybergin sävellykset.
– Säkkijärven polkka pelasti Viipurin jatkosodassa, Räsänen huomauttaa.
Dallapé-orkesterin versiota soitettiin lähetysautosta katkeamattomasti noin 1 500 kertaa. Sillä saatiin sekoitettua Neuvostoliiton armeijan radiomiinat.
Kaikki tanssijat ovat katsoneet Edvin Laineen (1955), Rauni Mollbergin (1985) tai Aku Louhimiehen (2017) Tuntemattoman.
Outi Räsäsen mielestä se on kulttuurisidonnainen kysymys, miksi vain miehet ovat ohjanneet Tuntematonta filmille ja teatterin näyttämölle.
– Katsotaan, että sotaa käsittelevä aihealue, oli se kirja, musiikki, tanssi tai elokuva, ei ole jotenkin naiselle sopiva, hän toteaa.
– Esimerkiksi kun lukee suomalaisen urheilun historiaa, siellä on mainintoja vielä 1960-luvulta, että naisille sopii pienehkö venyttelyn kaltainen hento liike. Nykyisin taas tutkimus kertoo, että nainen hyötyy lihaskuntoharjoittelusta miehiä enemmän. Kun maailma menee eteenpäin, asiat kääntyvät päinvastoin. Suomessa ollaan nyt siinä tilanteessa, ettei sillä ole mitään väliä, kuka Tuntemattoman tekee. Pääasia on, että joku tekee.
Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi ilmestyi teos Toinen tuntematon. Pyynnöstä 22 nykykirjailijaa eläytyi Tuntemattoman sotilaan naishahmoihin ja kirjoitti heistä novellin.
Ukrainalaissyntyisen nobelistin Svetlana Aleksijevitšin dokumentaarisessa teoksessa Sodalla ei ole naisen kasvoja puolestaan saa äänen 200 toiseen maailmansotaan sotilaana osallistunutta neuvostonaista ja -tyttöä.
Tällaisia miettii heidän joukossaan Tamara Stepanova Umjagina, kaartin alikersantti ja lääkintäaliupseeri:
”Tiedättekö, mitä me kaikki ajattelimme sodassa? Mistä haaveilimme. Haaveilimme selviytymisestä: Voi kunpa jäisimme henkiin. Miten onnellisia meistä tuleekaan, kun sota loppuu! Miten kaunista elämää saammekaan elää. Ihmiset, jotka ovat kestäneet kaiken tämän, tulevat säälimään toisiaan. Rakastamaan. He tulevat olemaan toisenlaisia ihmisiä. Emme epäilleet sitä hetkeäkään.”
FAKTA
Tuntematon
Inspiraatiota teokseen on saatu Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas (1954).
Koreografia Outi Räsänen ja työryhmä. Koreografinen assistentti Miia Ahonen.
Osan teoksen musiikista on säveltänyt Oamkin musiikin tutkinto-ohjelman opiskelija Joni Nyberg.
Valot ja lavastus Jari Haavikko ja työryhmä.
Äänisuunnittelu Joona Hiltunen ja Mikko Bergström.
Puvustus Jenni Karjalainen ja Outi Räsänen.
Muusikot ja livemusiikin sovitus Saimi Kokkonen (klassinen kantele), Katri Kangas (klassinen kantele), Nicola Blasina (trumpetti) ja Zoran Ismail (klarinetti).
Tanssijat Miia Ahonen, Magdalena Hofmann, Tiia Kerttula, Elina Kuutti, Viktoria Mitrokhina, Noora Mommo, Roosa Ouvinen, Iina Piskonen, Soile Puumalainen, Ilona Räty, Anna Sergeeva, Jenni Säkkinen, Liana Vahtiala, Venla Virta ja Aurora Ylinen.
Tuotanto Oamkin tanssinopettajaopiskelijat.
Esitykset Kotkantien kampuksella (Kotkantie 1) 29.11. kello 19 (ensi-ilta), 30.11. ja 1.12. kello 14 ja 19. K-12.
Lehto-ish ja naisvoima
Eeva Kauppinen
Tuntematon-tanssiteoksen tekijät ovat yhtä mieltä siitä, että sodan uhka on nykyään tuntuvampi kuin aikoihin.
– Se on globaalimpi, koreografi Outi Räsänen vastaa.
– Globaalissa maailmassa, missä rajat ovat auki, sota kävelee eri tavalla elämään eri paikoista. Tuskin sota tulee enää koskaan olemaan samanlainen kuin toinen maailmansota. Se voi tulla yhtäkkiä vastaan turuilla ja toreilla, mikä on minusta ihan samalla tavalla sodankäyntiä.
Tanssinopettajaopiskelija Venla Virta on esityksen Lehto, joka seisoo uhmakkaana suolla. Roolin mukana nuoren naisen polkkahiukset lyhenivät sänkimittaan.
– Se on semmoinen Lehto-ish, Virta kuvaa henkilöhahmoaan.
– Tykkään kovasti siitä, että olemme näyttämöllä just tämmöisiä kuin me ollaan. Ei laiteta meikkiä eikä hiuksia.
Tuntemattoman tematiikka on tuntunut Virran mielestä jopa yllättävän luonnolliselta.
– Siihen on helppo samaistua, kun maailmassa tapahtuu tälläkin hetkellä kaikkea. On tullut semmoinen olo, että samalla pystyy itsekin prosessoimaan uhkia ja pelkoja.
Nuoret naistanssijat katsovat mennyttä neljännen sukupolven näkökulmasta.
– Kyllä naisetkin voivat olla vahvoja ja yhtä aikaa herkkiä, Venla Virta toteaa.
– Ei miesten aina tarvitse olla johtamassa asioita. Naisilla on samalla tavalla ”aseita” siihen.
Artikkelin lähde Kaleva 28.11.2017.