Pohjoisen oma ääni kuuluu kirjoissa
Suomen kirjallisuuskentässä, sanoo
Finlandia-palkintoraadin puheenjohtaja Aleksis Salusjärvi.
Sari Arffman
Pohjoisen rynnistys Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon osoittaa paitsi alueen kirjallisen kulttuurin laadukkuutta, myös sen omaehtoisuutta ja vahvuutta.
Näin arvioivat Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto sekä Finlandia-palkintoraadin puheenjohtaja Aleksis Salusjärvi.
Tänään ratkeaa, kuka kuudesta finalistista pokkaa kaunokirjallisuuden Finlandian. Siitä kisaavat rovaniemeläislähtöisen Tommi Liimatan Autarktis (Like), oululaisen Hanna Haurun Jääkansi (Like) ja oululaislähtöisen Miki Liukkosen O (WSOY).
– Määrällisesti pohjoissuomalaisten tai sieltä lähtöisin olevien kirjailijoiden osuus materiaalissa ei ollut erityisen suuri, mutta laatu oli sitäkin parempaa, Aleksis Salusjärvi kehuu.
Salusjärvelle vahva pohjoisen edustus oli iloinen yllätys, vaikka hän osasi odottaa pohjoisen nostetta.
Kriitikkona ja kirjallisuuskritiikin Kiiltomato-verkkolehden päätoimittajana Salusjärvi seuraa tarkasti kirjallisuuskenttää. Hänen mukaansa tilanne on tällä hetkellä maantieteellisesti kiinnostava.
Pohjoinen on noussut omaksi vahvaksi alueekseen perinteisten kirjallisuuskaupunkien Jyväskylän, Tampereen, Turun ja Helsingin rinnalle. Tuossa seurassa Oulu on Salusjärven sanojen mukaan ”vahvasti hehkuva majakka”.
Erityisesti runoutta Salusjärvi seuraa tarkasti, ja oululaisrunoilijat näkyvät vahvasti myös Helsingissä.
Pohjoisessa ulottuvuudessa kyse ei ole siitä, että sisällöt käsittelisivät aina pohjoisia aiheita, vaikka elinympäristö vaikuttaa kirjailijan tuotantoon.
Finlandia-ehdokkaista vain Autarktis on Salusjärven mielestä ainoa vahvasti maisemoituva, selkeästi ”lappilainen” kirja.
Sen sijaan kyse on kulttuurista, tavasta rikkoa rajoja. Oulun kirjallista kulttuuria Salusjärvi kehuu siitä, että se asettaa itsenäisesti omat kysymyksensä.
– Sen ei tarvitse lainata tai hakea tarinoitaan tai inspiraatiotaan mistään muualta. Se on myös hirveän suoraa ja tehokasta omassa tavassaan ilmaista itseään, hän kuvailee.
Pohjoinen ilmaisutapa myös uudistaa kirjallisuutta aktiivisesti.
– Kun avaa kirjan, joka on Pohjois-Suomesta, siinä on aina jokin yllätysmomentti hyvällä lailla. Melkein aina se palkitsee uteliaisuuden ja opettaa myös lukemaan kirjallisuutta uusilla tavoilla.
Salusjärvi on pannut lisäksi merkille, että pohjoisessa vaikuttaisi olevan pieni välimatka kirjallisuuden, lukemisen ja kirjoittavien ihmisten välillä. Siihen ei sisälly elitistisyyttä.
Onko pohjoisessa ilmaisussa sitten jotakin, joka iskee lukijoihin juuri tässä ajassa?
Sanna Karkulehto varoo niputtamasta pohjoissuomalaisia kirjailijoita yhdeksi yhtenäiseksi ryhmäksi.
– Ennemminkin pohjoissuomalaisilla kirjailijoilla on selvästi oma ääni. Näistä omaäänisistä kirjailijoista koostuu korkeatasoinen joukko, hän kuvaa.
Karkulehto ei koe, että paikka tai alueelliset sisällöt olisivat olleet merkittävä arvostuksen este tai hidaste, mutta hän pohtii, että ehkä pohjoisuutta on nyt alettu pitää arvokkaana sellaisena kuin se on.
Karkulehdon mielestä myös katvealueilla työskentelevät kirjailijat ja taiteilijat ovat saaneet arvostusta aina, kun sen aika on ollut, maantieteellisestä sijainnista huolimatta.
Fakta
Monilla ehdokkailla juuret pohjoisessa
Pohjois-Suomi on ollut vahvasti esillä kirjallisuuspalkinnoissa tänä vuonna.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaista Hanna Hauru asuu Oulussa, Miki Liukkosen juuret ovat Oulussa ja Tommi Liimatan Rovaniemellä.
Oululaiset Jenni Räinä ja Vesa Ranta ovat ehdolla Tieto-Finlandian saajiksi valokuvateoksestaan Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä.
Oululaissyntyisen, nykyisin Helsingissä asuvan Pauli Tapion runokokoelma Varpuset ja aika (Poesia) sai tämän vuoden Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon.
Ehdolla oli myös oululaisen Silja Kejosen runokokoelma Vihkilumen talo (Otava).
”Kun avaa kirjan, joka on Pohjois-Suomesta, siinä on aina jokin yllätysmomentti hyvällä lailla.”
Aleksis Salusjärvi
”Oululaisen kirjallisen kulttuurin ei tarvitse lainata tai hakea tarinoitaan tai inspiraatiotaan mistään muualta.”
Aleksis Salusjärvi
Finlandia-palkintoraadin
puheenjohtaja
”Palkintoehdokkuudet saattavat piiskata kirjailijaa kirjoittamaan vielä piirun verran paremmin, kun hän näkee, että siihen kannattaa panostaa.”
Antti Leikas
Oulun kirjailijaseuran
puheenjohtaja
”Pohjoissuomalaisilla kirjailijoilla on selvästi oma ääni. Näistä omaäänisistä kirjailijoista koostuu korkeatasoinen joukko.”
Sanna Karkulehto
Jyväskylän yliopiston
kirjallisuuden professori
Kirjallisuus on nosteessa Oulussa
Sari Arffman
Kirjallisuuspalkintoehdokkuudet heijastavat oululaisen kirjallisuuden vahvaa nousukautta, sanoo Oulun kirjailijaseuran puheenjohtaja Antti Leikas. Nosteessa näkyy myös vuonna 2010 perustetun kirjailijaseuran tekemä työ.
– Kun kirjoittaville kirjailijoille tarjotaan tukea ja esimerkiksi työhuoneita, se parantaa heidän tilannettaan. Laajemmin kyse on ilmapiiristä. Se vaikuttaa ihmisiin, jotka vasta haaveilevat kirjailijan työstä, Leikas puntaroi.
Hän haluaa nostaa esiin myös Oulussa pitkään toimineen Valveen sanataidekoulun merkityksen kirjallisuuden ”juniorikasvattajana”. Myös kirjailijaseuran jäsenet ovat tehneet kasvatustyötä, kun he ovat kiertäneet kouluissa kertomassa kirjailijan työstä.
Leikas muistuttaa, ettei nykyään ole pakko enää muuttaa Oulusta Helsinkiin ollakseen näkyvä ja menestyvä kirjailija.Yhteydenpito hoituu paljolti sähköisesti, ja paikkakuntien välillä on entistä helpompaa liikkua.
Leikaksella vaikuttaisi olevan ennustajan lahjoja. Kaksi vuotta sitten hän kirjoitti Oulun ammattikorkeakoulun Aito-sidosryhmälehden kolumnissa oululaisen kirjallisuuskentän näkymistä vuonna 2018:
”Miki Liukkosen saamasta Finlandia-palkinnosta alkanut oululaiskirjailijoiden palkintoputki ei osoita tyrehtymisen merkkejä. Kaikki merkittävät koti- ja pohjoismaiset kirjallisuuspalkinnot satavat Pohjois-Pohjanmaalle.”
Kävi Liukkoselle miten hyvänsä, ehdokkuudet voivat kannustaa oululaiskirjailijoita.
– Ne saattavat piiskata kirjailijaa kirjoittamaan vielä piirun verran paremmin, kun hän näkee, että siihen kannattaa panostaa. Toivon, että se vaikuttaa myös päätöksentekoon ja rahojen jakamiseen.
Tommi Liimatan, Jaakko Yli-Juonikkaan, Hanna Haurun, Juha Hurmeen, Miki Liukkosen ja Cristina Sandun kirjat ovat ehdolla Finlandia-palkinnon saajiksi.
Joel Maisalmi
Artikkelin lähde Kaleva 29.11.2017.