Pappilasta pappilaan, ja kolmen kapakan kautta

Teatteri toimii muuallakin kuin punaisten esirippujen takana. Vaihtoehtotilat henkivät esityksiin omaa hajuaan ja olemustaan.

Kaksi teatterintekijää Oulusta innostui etsimään vaihtoehtoisia esitystiloja.
Tuula Väänäsen ohjaama Amerikan morsian kiertää lähialueen pappiloita, Matti-Pekka Heikuran Werneri Holopaisen tutkimuksia rikastuu Kaarlenholvin, Pub Graalin ja Tervasoihdun miljööstä.

Eeva Kauppinen

Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Tuula Väänänen ohjasi seurakunnan työntekijöistä koostuvalle harrastajateatteri Dom Seuranäyttämölle Maria Jotunin Amerikan morsiamen.

Ensin sitä esitettiin kuusi kertaa Vanhan pappilan isossa salissa Oulun keskustassa. Nyt morsian tekee kiertueen pariin muuhunkin pappilaan ja seurakuntakotiin.

Tänään perjantaina suutarimestari Salonsävelen ja hänen vaimonsa Martan kulmikkaaseen avioelämään kurkistetaan Oulujoen pappilassa.

– Valittiin näytelmä, joka sopi tilaan. Esitystä voisi kutsua huoneteatteriksi, koska miljöö on osa esitystä, Väänänen luonnehtii.

Viime helmikuussa Tuula Väänänen esitti sisällissodan taisteluihin 1918 Oulussa sijoittunutta näytelmää Kaksi naista, kolme päivää Tähtitornin kahvilan kellarissa.

– Varastin esityspaikan idean suoraan Alppilan Taiteelliselta Teatterilta. Se oli havahduttava kokemus, että hei täällä on tämmöinen tila, hän kertoo.

Väänäsen mielestä oli ratkaisevaa, että Ahti Ahosen ja hänen itsensä käsikirjoittama esitys tapahtui Oulun linnan kellarissa.

– Minulle tuli kunnioittava kokemus, että paikka sinällään on kuin yksi vastanäyttelijä. Se ei ole steriili se tila. Kellarin haju, kosteus, kaikki siinä puhuttelee ihmisiä.

Samoin kuin linnan kivijalka sopi esitykselle Kaksi naista, kolme päivää, Oulujoen pappila sopii hänen mukaansa Amerikan morsiamelle, joka on kirjoitettu 1939.

– Toivon, ettei tämä pappilakaan ole steriili, vaan tästä huokuu vanhan talon natina ja paikka hengittää omaa olemustaan. Tämäntyyppiset kaupunkilaiset herraskodit ovat olleet ihan mahdollisia.

Rakkaus kiertävään teatteriin ja vaihteleviin esitystiloihin kumpuaa Väänäsessä 1970-luvulta, kun hän näki Kom-teatterin vierailuesityksiä Oulussa.

Myöhemmin Väänänen itsekin työskenteli näyttelijänä kahdessa kiertävässä ryhmässä, Komissa ja Teatteri Eurooppa Neljässä.

Kiertäminen on Väänäselle se juttu.

– Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka haluavat nimenomaan mennä oikeaan teatteriin. Että on se instituutio siinä, pukeudutaan, on punaiset verhot ja väliaikajutut. Se sosiaalinen tapahtuma. Itselläni on 70-luvulla imetty ihanne, että viedään teatteria sinne, missä sitä ei ole. Ajatus siitä, että kansalla on valtava kulttuurin nälkä.

Oulujoen pappilan interiööri sopii hyvin Dom Seuranäyttämön Amerikan morsiamelle. – Miljöö on osa esitystä, ohjaaja Tuula Väänänen sanoo. Kuvassa keskellä itse Amerikan morsian (Elina Eskelinen), neiti Soiluvasuo
(Karoliina Kudjoi, vas.), suutarimestari Kiukoo (Väinö Kokkonen) ja rouva Martta Salonsävel (Auli Rantonen).

Kaarlenholvin pikkuvessan alla sijaitsee kellarityrmä, jonne Maria-Sofian haaksirikosta 1859 selvinnyt ja Oulussa rötöstellyt matruusi sysättiin. Kuollut mies kummittelee vieläkin, ainakin Matti-Pekka Heikuran kirjoittamassa historiallisten henkilöiden kavalkadissa Werneri Holopaisen tutkimuksia.

Artikkelin lähde Kaleva 10.11.2017.