Nuoren lesken selviytymistarina sarjakuvaksi
kuoleman jälkeistä elämää.
Anssi Juntto
Sarjakuvantekijä Harri Filpan kohtasi syvä suru, kun hänen vaimonsa menehtyi yllättäen syksyllä 2014. Kaiken tunteikkaan myllerryksen keskellä Filppa alkoi käsitellä surua luovuuden kautta. Hän piirsi luonnoksia ja piirroksia tuntemuksistaan.
Jotkut silloisista aikaansaannoksista ovat löytäneet paikkansa Filpan uudessa Kuolema meidät erotti -sarjakuvakirjassa. Henkilökohtaisessa teoksessa nuori leski kertaa kokemuksiaan rakkaan läheisen poismenosta ja kertoo surustaan.
Ajatus sarjakuvasta selkiytyi hiljalleen viime vuoden aikana.
– Kun itse olin siinä tilanteessa ja lähdin etsimään kirjallisuutta aiheeseen liittyen, löysin kyllä proosaa ja erilaista kirjallisuuden kautta tuotettua materiaalia. Jotenkin kuitenkin koin, että on tarvetta myös sille, että joku kertoo henkilökohtaisesti, miltä hänen surunsa on tuntunut, Filppa sanoo.
Alkujaan Filppa kaavaili tekevänsä käytännönläheisen kriisityöhön pohjautuvan teoksen, mutta käsikirjoitusta ja kuvitusta työstäessä tarina alkoikin muotoutua omaelämäkerralliseksi. Lopulta hän päätti käsitellä vain sitä, miltä hänestä itsestään on tuntunut.
Se, että tarina alkoi mennä henkilökohtaisempaan suuntaan, sai Filpan tuntemaan olonsa epämukavaksi. Omien heikkojen kohtien ja muiden yksityisasioiden paljastaminen ei Ollut itsestään selvää. Olisi ollut paljon helpompaa käsitellä aihetta faktojen ja yleisten näkemysten pohjalta kuin omista kokemuksista kaikkine hyvine ja pahoine hetkineen.
– Kuka nyt itsestään haluaa kertoa, että on jossain vaiheessa käyttänyt liikaa alkoholia? Eihän sellaista viitsi kertoa kenellekään, Filppa toteaa.
– Vieläkin jännittää, mitä ihmiset ajattelevat, kun he tämän lukevat. Mutta toisaalta ei minua haittaa, mitä ihmiset ajattelevat. Tämä on minun tarinani siltä ajalta. Jos en olisi näitä asioita kertonut, tämä ei olisi tosi.
Vaikka Kuolema meidät erotti perustuu tositapahtumiin, kaikki ei mene ihan yksi yhteen todellisuuden kanssa. Jotkut kohtaukset on rakennettu monesta eri tapahtumasta puhtaasti kerronnallisista syistä.
Kronologian noudattamisen sijaan tarina hyppelee ajassa edestakaisin.
– Sillä halusin kertoa sen, että kaikkien suru on omanlaisensa. En halunnut laittaa, että suru kulkee juuri näin.
Filppa ei myöskään halunnut teokseen muistoja menneestä, vaan hän halusi keskittyä suruun ja siihen, millainen prosessi läheisen kuoleman jälkeen oli.
– Siellä on muutamia kuvia kuolinpaikalta ja luonnosten perusteella piirrettyjä muistikuvia asioista, jotka aivot olivat jo ehtineet unohtaa. Tarinassa ei ole yhtään kohtausta, joka olisi tapahtunut ennen kuolemaa, Filppa toteaa.
– Siitä se hiljalleen seikkailee omaa epämääräistä tahtiaan siihen, kun koin olevani jo niin selviytynyt, että pystyin alkamaan rakentamaan uutta elämää ympärilleni.
Kirjan viimeisellä sivulla Filppa onkin treffeillä nykyisen vaimonsa kanssa.
– En halunnut kirjan päättyvän siihen, että suru jatkuu ja jatkuu, vaan siihen, että elämä jatkuu, hän sanoo.
– Suruhan ei häviä koskaan. Se pysyy mukana. Itse kuitenkin koin surun muuttavan muotoaan, että elämään pystyy tulemaan uusia ihmisiä, ja se pystyy rakentumaan omalla tavallaan.
Filppa toivoo, että lukijat saavat kirjasta enemmän kuin pelkän hänen tarinansa. Muiden leskien kanssa keskusteltuaan hän on todennut, että suru on hyvin saman kaltainen iästä, sukupuolesta ja muista taustoista riippumatta.
Yhtä lailla kirjalla on annettavaa myös leskien läheisille ja niille, jotka joutuvat kohtaamaan leskeksi jääneen ihmisen.
Fakta
Harri Filppa
Sarjakuvantekijä, Oulun sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtaja ja Oulun sarjakuvafestivaalin taiteellinen johtaja.
Kotoisin Kempeleestä, asuu Oulussa. Valmistunut taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta 2007 pääaineenaan graafinen suunnittelu.
Julkaisuja: Tiedettä ja sarjakuvaa – ruutujen kaupalla (2011), Vastarannan Siili unten mailla (2016), Vastarannan Siili piipertää (2017), Kuolema meidät erotti (2017).
Muita sarjakuvia: Kaurismäkeläiset (2004–2006), Lyhyempi oppimäärä (2005–2015), Sarjakuvapolku 2015.
Harri Filpan Kuolema meidät erotti -sarjakuvakirja ja sen englanninkielinen versio julkaistaan Oulun sarjakuvafestivaalilla Oulun kaupunginkirjastossa lauantaina kello 13.45. Lisäksi Filpan töitä on esillä Comics Effects -näyttelykokonaisuudessa Oulun taidemuseossa 2.12.2017–7.1.2018.
6. Oulun Sarjakuvafestivaali 1.–3.12.2017
Sarjakuvafestivaalin pääpaikkoina ovat Oulun taidemuseo, Oulun kaupunginkirjaston pääkirjasto ja Sarjasto. Lisäksi oheistapahtumia muun muassa Oulun sarjakuvakeskuksella ja Bingo-galleriassa.
www.oulucomics.com/fi/keskus/
Seitsemän näyttelyä kolmessa
eri tilassa
Anne Helaakoski
Oulun taidemuseo on tehnyt yhteistyötä Oulun sarjakuvakeskuksen kanssa ennenkin. Vuonna 2015 taidemuseon tiloissa järjestettiin Kalervo Palsan (1947–1987) laajaa sarjakuvatuotantoa esittelevä näyttely Palsamointia.
Näyttely liittyi neljänsiin Oulun sarjakuvafestivaaleihin, kertoo amanuenssi Elina Vieru Museo- ja tiedekeskus Luupista.
Lauantaina yleisölle avautuva Comic Effects levittäytyy taidemuseon ensimmäisen kerroksen kolmeen eri näyttelytilaan ja on yhteensä seitsemän näyttelyn kokonaisuus.
– Niistä yksi, sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtajan Harri Filpan kuratoima BUB, avautuu vasta 13. joulukuuta. Sen taiteilijat ovat Hannele Pussinen ja Heidi Stålnacke.
Taidemuseo on antanut sarjakuvakeskukselle vapaat kädet suunnitella ja kuratoida näyttelykokonaisuus.
– Menemme sarjakuvakeskusvetoisesti. Harri Filppa on toki esitellyt suunnitelmia meille ja sisällöistä on puhuttu.
Yhtä aikaa sarjakuvanäyttelyn kanssa taidemuseon toisessa kerroksessa avautuu Luupin yhteinen ponnistus, Näytön paikka pohjoisessa piilaaksossa -näyttely.
– Siihen on kuvataiteilija, lavastaja ja graafinen suunnittelija Jussi Hukkanen piirtänyt yhden sarjakuvakohtauksen. Eli rönsyjä on ja siten näyttelyt myös kohtaavat toisensa.
Molempien näyttelyiden avajaiset ovat perjantaina, mutta erikseen. Näytön paikan avajaiset ovat kutsuvierastilaisuus, Comic Effects taas enemmän avoimet avajaiset. Myös jälkimmäisiin saapuvat pääsevät tutustumaan kakkoskerroksen näyttelyyn, kertoo Vieru.
Painotuoreen omaelämäkerrallisen sarjakuvakirjan lukeminen teoksestakin tutussa baarimiljöössä oli Harri Filpalle itselleen itkuinen hetki. – Tuntui aika oudolta lukea omaa mennyttä elämää kirjojen kansista ja tietää, että nyt muutkin ihmiset voivat lukea elämästäni sieltä. Oikealla näytesivu Filpan teoksesta.
Artikkelin lähde Kaleva 30.11.2017.