Nimeään myöten omintakeinen
Petri Hakkarainen
Pyhäntä
Tavastkengän kumpuilevat maisemat saivat ensimmäiset asukkaansa jo kivikaudella. Yli tuhannessa käväissyt asukasluku on pudonnut kolmasosaan, mutta kylähenki on vahva.
Pohjois-Pohjanmaan liitto, Pro Agria Oulu ja Pohjois-Pohjanmaan Kylät ry valitsi Tavastkengän Vuoden kyläksi tunnustuksena määrätietoisesta kehittämistyöstä.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Matti Leiviskä kertoo, että viisi vuotta sitten ilmestyneen kyläkirjan koostaminen herätti talkoohengen ja yhteisten asioiden ajamisen uuteen kukoistukseen.
– Palveluja ei juuri ole, mutta kirkolle on matkaa vain 12 kilometriä. Olisi tänne enemmänkin tulijoita, mutta kun ei ole myytäviä taloja. Autiotaloistakin on asumuksia kunnostettu.
Muita puutteita eivät Tavastkengän aktiivit heti osaa nimetäkään. Kymmenkunta maatilaa pitää osaltaan kylää elävänä, moni käy töissä Pyhännän teollisuuslaitoksissa tai naapurikunnissa.
– No, tuo kylän läpi kulkeva tie voitaisiin kyllä korjata, Leiviskä tuumii hetken mietittyään.
Etätyökin onnistuu.
– Halusimme kylälle valokuidun, ja talkoilla sen sitten myimme suurimpaan osaan talouksista. Paremmin täällä netti pelaa kuin kirkolla.
Kylätalo pantiin priimakuntoon. Nuorempi väki suunnitteli, mutta virkeät eläkeläiset olivat ahkerimpina tekijämiehinä ja -naisina. Nyt kelpaa pitää vaikka minkälaisia kekkereitä. Uusi Tuntematon sotilaskin on jo katsottu yhteisessä hirsipirtissä.
Koulu lopetettiin seitsemän vuotta sitten. Yksityiselle siirtyneessä rakennuksessa on kuitenkin sijaa niin kuntosalille, käsitöiden taitajille kuin talkoovoimin toimivalle nuorisotilalle.
Kouluauto poimii aamuisin Tavastkengältä kyytiin liki kolmekymmentä koulukasta. Nuorilla on aikanaan edessä muutto muualle ainakin opiskelun ajaksi, mutta joku saattaa palatakin.
– Kotiseutuhenki ja talkooinnostus kulkee meillä verenperintönä.
Tavastkengällä syntynyt Tiina Mikkonen tunnustaa, että aikoinaan hänellä oli kova halu isompiin maalikyliin. Aviomies kuitenkin halusi maaseudun rauhaan, eikä muuttopäätös kaduta.
Janika Luomajoki käy töissä naapurikunnassa, samoin Minna Haataja.
– Asuin kaupungissa pari vuotta, ja aina vapaalla piti päästä tänne. Ja jos kaupunkiin tekee vielä joskus mieli, niin onhan tässä kolme ihan lähellä, Kajaani ja Iisalmikin alle tunnin matkan päässä, Oulu vain vähän kauempana.
Hieman sivussa kyläkeskuksesta hoitaa hevostilaansa Ninja Moilanen. Vuosia autiona olleesta isän kotitilasta rakennettiin Rovaniemellä vietettyjen vuosien jälkeen koti ja työpaikka.
– Kasvatan ja myyn varsoja sekä vuokraan karsinapaikkoja. Yhtään ei tunnu, että oltaisiin syrjässä. Ja keskellä Suomeahan täällä ollaankin.
Rovaniemeltä vieraisille saapunut Ninjan isä Kauko Leiviskä on hyvillään lapsuuskotinsa uudesta elämästä.
– Hyvin muistan, miten vilkas kylä tämä aikoinaan oli. Oli viisi kauppaa, kaksi koulua, kaksi pankkia, posti, apteekki ja kahvila. Mutta hyvältä vaikuttaa nytkin, kun uusia asukkaitakin on tullut.
Kyläkirjan jälkeen tavastkenkäläiset kokosivat kyläalbumin, ja nyt on tekeillä toinen samanmoinen. Materiaalia riittää, sillä skannattuna on 13 000 valokuvaa kylän elämästä eri vuosikymmeninä.
Maineen ja kunnian lisäksi Vuoden Kylä palkittiin 2 500 eurolla. Summalle on jo käyttökohde katsottuna.
– Sen verran paljon käy väkeä kylätalon tilaisuuksissa, että laitosmallinen astiapesukone tarvitaan.
Fakta
Maakuntien rajalla
Runsaan 300 asukkaan Tavast-
kenkä kuuluu Pyhännän kuntaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan, mutta luonnosta ja maantieteestä löytyy piirteitä myös Kainuusta ja Pohjois-Savosta.
Kylän nimen arvellaan syntyneen joko muinaisruotsin Hämettä tarkoittavasta tavast-sanasta ja kulkutietä tarkoittavasta gänge-sanasta tai saamen davvi- ja gieddi-sanoista. Sanapari tarkoittaa pohjoista luonnonniittyä.
Artikkelin lähde Kaleva 07.11.2017.