Näkökulma pysyy ihmisessä
Sarjakuvia
Suvi Ermilä: Hauho. Suuri Kurpitsa 2017. Jussi Waltameri: Samalla kadulla kirkko ja tehdas. Suuri Kurpitsa 2017. Pauli Kallio – Christer Nuutinen: Kramppeja & nyrjähdyksiä – Koko maailman paino. Suuri Kurpitsa 2017.
Sarjakuvakustantamo Suuren Kurpitsan tämän syksyn uutuuksista usea käsittelee ihmisten välisiä suhteita. Yhdistävänä tekijänä noissa on myös herkkävireisyys, vaikka albumien viritys vaihteleekin realismin ja huumorin välillä.
Niin Suvi Ermilän Hauhossa kuin Jussi Waltameren Samalla kadulla kirkossa ja tehtaassa näkökulma on lapsen, silti erilainen: Hauhossa tapahtumat nähdään alaikäisen tytön silmin, Waltameren albumissa puolestaan äitinsä sairauden kohtaavan täyskasvuisen miehen.
Hauho kertoo kesäisestä viikonlopusta mökille, johon suku kokoontuu.
Päällisin puolin ei tapahdu paljoakaan, mutta suvun jäsenten, eri ikäpolvien väliset jännitteet nousevat pintaan vähän väliä, enemmän puheissa kuin teoissa. Sivullisimpia tuntuvat olevan Meri-tyttö ja tämän syrjäytynyt setä: heidän välillään on kuitenkin eniten ymmärrystä, läheisyyttäkin.
Ermilällä on taito kertoa pienesti paljon, aineksissa vaikuttaisi olevan myös omakohtaisuutta. Merkitystä on yhtä lailla sillä, että kesäinen episodi kerrotaan harmaan eri sävyillä.
Jussi Waltameren Samalla kadulla kirkko ja tehdas käyttää sekin apunaan takaumia, mutta liikkuu enemmän nykyhetkessä. Mies seuraa vanhan, vakavasti sairaan äitinsä vaiheita ja käy samalla läpi lapsuuttaan. Huoli tästä päivästä lomittuu muistoihin.
Tekijän piirrostyyli vivahtaa maalauksiin päin, tyylittely tukee osin tajunnanvirtaista kerrontaa.
Waltameren työ on yhtä lailla kasvutarina, hyväksymisestä ja valmistautumisesta vielä vasta mahdolliseen, mutta kuitenkin tulevaisuudessa odottavaan luopumiseen. Sävy kulkee alakuloisena, muttei niin tummana kuin saattaisi ajatella.
Pauli Kallion kirjoittaman ja Christer Nuutisen piirtämän Kramppien & nyrjähdysten ihmissuhteiden kirjo on pitänyt sarjan ystävät otteessaan kolmattakymmentä vuotta.
Tuo saattaisi viitata jopa tiettyyn saippuaoopperamaisuuteen, jollei kerronnasta välittyisi niin vahva lämpö ja tekijöiden ymmärrys henkilöitään kohtaan: mukana on totta paljon enemmän kuin pelkäksi siteeksi.
Uusin kokoelma Koko maailman paino sisältää parin viime vuoden saldon Suomen Kuvalehdessä ilmestyneistä sarjoista.
Yleistunnelma on seestyneempi kuin edellisessä albumissa, johtuneeko sitten hahmojen keski-ikäistymisestä.
Arjen draaman episodeja leimaa huumori, näkökulma on ihmisen ja pysyy ihmisessä.
Sauli Pesonen
Pauli Kallion ja Christer Nuutisen Kramppeja & nyrjähdyksiä tallentaa arjen pieniä episodeja.
Artikkelin lähde Kaleva 04.11.2017.