Mykistymisen mestarit
Eeva Kauppinen
”Siitä mistä ei voi puhua täytyy huutaa.”
Näin lukee oululaisen Pirjo Yli-Maunulan ja torniolaisen Titta Courtin uuden tanssiteoksen mainoskuvan päällä.
Väite on kuin vasta-argumentti filosofi Ludwig Wittgensteinin Loogis-filosofisesta tutkimuksesta irrotetulle lentävälle lauseelle: ”Mistä ei voi puhua, siitä on
vaiettava.”
Teoksen nimi [mute] on kirjoitettu pienellä kirjaimella ja laitettu teräviin, sisään päin kääntyneisiin hakasulkeisiin. Niin kuin tehdään vieraskielisten sanojen lausumisohjeille.
Mute on englantia. Se tarkoittaa mykkää, äänetöntä, puhumatonta. Radiossa mute-nappulan nimi on vaimennin.
Vaikeneminen aiheena kiinnosti taiteilijaprofessori Pirjo Yli-Maunulaa, joka suunnitteli uutta sooloteosta. Samaan aikaan tanssija-koreografi Titta Court kehitteli omaa sooloaan leikkimällä ja liikkumalla turkin kanssa.
”Vaikenemisen kulttuuri siirtyy sukupolvelta toiselle. Täällä vaietaan etenkin hankalista aiheista. Mutta viimeisten tutkimusten mukaan nuoret vaikenevat myös iloisista asioista.”
Pirjo Yli-Maunula
taiteilijaprofessori
– Turkki halusi takaisin eläimeksi, ja meillä on se päätön eläin tässä teoksessa. Oli yllättävän helppoa yhdistää sisällöt. Ihan mahtavaa, miten ne loksahtivat yhteen. Puhumattomuus on niin läsnä. Se on niin tunnistettavaa omassakin perheessä ja suvussa, Court toteaa.
– Täällä pitää olla suu supussa melkein kaikesta, Pirjo Yli-Maunula jatkaa.
Hänen mielestään vaikeneminen liittyy häpeän tunteeseen.
– Samalla lailla kuin japanilaiset me suomalaiset pyrimme kaikin keinoin säilyttämään kasvot. Ei pelkästään outojen ihmisten kanssa, vaan ihan perheiden sisäisessä dynamiikassa.
Kaksikko istuu treenipaikkana toimivan kulttuuritalo Valveen tanssisalissa. Rekvisiittana on kaksi turkkia, kolme muovikuusta ja kultainen matkalaukku. Vanhoja turkkeja, suksisauvoja ja muuta rekvisiittaa metsästettiin ystäviltä ja tuttavilta sosiaalisen median kautta.
– Meillä ei ole Suomessa sellaista riitelemisen tai väittelemisen kulttuuria kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Heti jos ollaan eri mieltä, koetaan, että se on riita, Yli-Maunula pohtii.
– Erimielisyys on henkilökohtainen loukkaus, eikä sitä pysty käsittelemään, Titta Court peesaa.
– Voisiko olla iloisesti eri mieltä? Pirjo naurahtaa.
Yli-Maunula on tutustunut tutkimuksiin, mistä aiheista ei voi puhua. Häpeää ja tabuja on käsitellyt esimerkiksi Turun yliopiston tutkijatohtori Satu Lidman.
– Vaikenemisen kulttuuri siirtyy sukupolvelta toiselle. Täällä vaietaan etenkin hankalista aiheista. Mutta viimeisten tutkimusten mukaan nuoret vaikenevat myös iloisista asioista. Kaikista isoja tunnekuohuja aiheuttavista jutuista, Yli-Maunula toteaa.
– Siihen liittyy konfliktin pelko. Me ollaan hirveän konfliktiherkkiä.
Teoksessa [mute] on aina yksi aikuinen ja yksi lapsi kerrallaan. Pirjo Yli-Maunula ja Titta Court vuorottelevat, samoin lapsitanssijat, 11-vuotias Pinja Palosaari ja 8-vuotias Marona Awdishou Oulusta.
Outoja aikuisia katsotaan lapsen silmin fantasian kautta.
– Liikumme metaforan tasolla, eikä luoda konkreettisesti perhetilanteita tai muita, Titta Court valottaa.
Yli-Maunula nostaa esiin Ingmar Bergmanin elokuvan Fanny ja Alexander ja Guillermo del Toron ohjaaman Pan’s Labyrinthin.
– Ne kuvaavat, miten lapsi arkipäivän hankalasta tilanteesta selvitäkseen kehittää tietynlaisen turvallisen mielikuvitusmaailman, johon hän tukeutuu, kun ei ehkä aina ymmärrä, mitä tapahtuu tai mistä on kyse, Yli-Maunula selittää.
– Miten liikuttava lapsen viaton katse on, kun hän on siinä aikuisten omituisessa maailmassa.
Tanssiteos [mute] saa ensi-iltansa Valvesalissa 4.11. kello 19. Muut esitykset 5.11. kello 16 sekä 7.–10.11. kello 19.
Artikkelin lähde Kaleva 02.11.2017.