Loppu voi olla uusi alku
Markku Rättilä, teksti
Jarmo Kontiainen, kuvat
Oulu
– Tornion sarvi, vastaa professori Jouni Aspi, kun häneltä kysyy itselle merkittävintä Oulun yliopiston eläinmuseossa esillä olevaa näytettä.
Kyseessä on 34 000 vuotta vanha peuran sarvi, joka nimestään huolimatta on löydetty 1970-luvulla Keminmaan Kallinkankaalta.
Peura on sukua nykyisin tundra-alueilla eläville peuran alalajeille. Sarvesta on pystytty eristämään dna:ta ja voitu sen perusteella tutkia sukulaisuutta nykyisiin peurakantoihin.
– Se on vanhin jäännös, mistä Suomessa on pystytty eristämään dna:ta, Aspi toteaa.
Aspi on johtanut eläinmuseon toimintaa vuodesta 2006 alkaen. Museon tarina päättyy nykyisessä muodossaan marraskuun viimeisenä päivänä. Näyttelyn jatko on vielä epävarma, mutta jossakin muodossa sen historia Aspin mukaan jatkuu.
Eläinmuseon lopettaminen on kirvoittanut mielipiteitä sekä yliopistoväessä että yleisössä. Kalevan mielipidesivuillakin on vaadittu päätöksen perumista useissa kannanotoissa.
Miltä tilanne tuntuu professorista?
– Ei tämä niin dramaattista ole. Näyttely on ollut esillä historiansa aikana monessa paikassa. Se jopa paloi talvisodan pommituksissa, Aspi rauhoittelee.
Eläinmuseon perusta on luotu jo vuonna 1926 Oulun Luonnonystävien yhdistyksen OLY:n toimesta. Ennen sotia kertyi 400 eläimen kokoelma, joka siis tuhoutui.
OLY lahjoitti uuden kokoelman yliopistolle vuonna 1960. Se käsitti yli 600 selkärankaista ja 15 000 selkärangatonta eläintä.
Kokoelma toimi Ainolan kirjastorakennuksessa. Sittemmin museo on toiminut Oulun Ynnin vanhassa talossa, Åströmin entisen nahkatehtaan tiloissa ja vuodesta 1984 saakka Linnanmaalla.
– Ei hajasijoittaminen ole pahasta, sillä saavutetaan enemmän yleisöä. Eläinmuseon lopetus tarjoaa mahdollisuuden uudistumiseen, Aspi korostaa.
Tutkimuskokoelmalle on jo paikka olemassa. Se siirtyy kasvitieteellisen puutarhan tiloihin. Tilat ovat Aspin mukaan asialliset, jopa entisiä paremmat.
Nykyiset tilat tulevat mahdollisesti ravintolakäyttöön. Esimerkiksi osa linnuista sekä laaja dioraama voivat jäädä nykyisille sijoilleen.
Osa näyttelystä on löytänyt sijansa myös yliopiston käytäviltä.
Museo tutkimuskokoelmineen on ollut olennainen osa biologian tutkimusta ja opetusta.
Sen rooli ei Aspin mukaan mihinkään katoa.
– Jonkin verran koulutus ja tutkimus nyt silti häiriintyvät, Aspi toteaa.
Eläinmuseo on ottanut vastaan kansalaisten kuolleena löytämiä eläimiä sekä lahjoituksia kokoelmiin. Se ei muutu jatkossakaan.
– Meille voi edelleen toimittaa yleisönäytteitä ja otamme vastaan lahjoituksia, Aspi lupaa.
Preparointi siirtyy myös kasvitieteellisen puutarhan tiloihin tutkimuskokoelman tavoin.
Tieto eläinmuseon sulkemisesta on lisännyt vierailijamääriä.
Perinteisesti eläinmuseossa on käynyt paljon etenkin koululaisryhmiä.
Se on ollut myös eräänlainen yliopiston käyntikortti.
Fakta
Vain pala sillivalaan kalloa säästyi pommituksissa
Eläinmuseon juuret juontuvat vuoteen 1925, jolloin luontoharrastajat perustivat Ouluun yhdistyksen museon toteuttamiseksi. Vuonna 1932 Oulun Luonnonystäväin Yhdistys OLY piti 400 eläimen kokoelmaa omissa tiloissaan. Ne tuhoutuivat talvisodan pommituksissa.
Ainoa säästynyt kohde oli sillivalaan kallon osa, joka on yhä museossa.
OLY jatkoi kokoelman keräämistä ja vuonna 1960 se käsitti 600 selkärankaista ja 15 000 selkärangatonta eläintä. Kokoelma lahjoitettiin Oulun yliopistolle. Se oli esillä Ainola-kirjastorakennuksen yläkerroksessa.
Omat tilat museo sai vuonna 1961 Ynnin talosta.
Vuonna 1972 eläinmuseo siirtyi Åströmin entisen nahkatehtaan tiloihin Myllytulliin.
Linnanmaalle museo muutti vuonna 1984.
Selkärankaisten eläinten tutkimuskokoelmissa on yli 50 000 näytettä. Selkärangattomien tutkimuskokoelma käsittää pari miljoonaa yksilöä.
Yleisönäyttelyn käytössä on ollut noin tuhannen neliön tila, jossa on esillä 1 300 selkärankaista ja noin 3 000 selkärangatonta eläintä.
Museosalin seiniä kiertää 53 metriä pitkä dioraama, joka kuvaa Suomen luonnon vaihtelua.
Pysyvän näyttelyn lisäksi museossa on ollut esillä vaihtuvia näyttelyitä.
Museosta tehdään virtuaalimalli
Markku Rättilä
Oulu
Aivan taivaan tuuliin Oulun yliopiston nykymuotoinen eläinmuseo ei katoa. Myös tulevat polvet pääsevät katsomaan sitä. Asiasta on kiittäminen nykytekniikkaa.
Koko eläinmuseon tilasta tehdään virtuaalimalli, Oulun yliopiston tietotekniikan professori Timo Ojala kertoo.
– Tila kuvataan 2D-mallilla ja sen toteuttaa valokuvaaja Ilpo Okkonen.
Koko museotila myös laserkeilataan Oulun Mitta Oy:n toimesta sekä kuvataan käsiskannerilla.
– Niiden pohjalta toteutetaan virtuaalinen eläinmuseo kevään aikana, Ojala toteaa.
Osasta tutkimuskokoelmia tehdään myös 3D-virtuaalimallit.
Vielä muutaman päivän toimivaan museoon pääsee jatkossa tutustumaan useiden erilaisten käyttöliittymien kautta, esimerkiksi virtuaalilaseilla, netissä ja 3D-webbinä. Tarjolle tulee lisäksi interaktiivisia elämyksiä.
– Virtuaalimallia voi hyödyntää myös opiskelussa, Ojala lupaa.
Eläinmuseossa on esittäytynyt koko pohjoinen suurpetokanta. Susi on taas ajankohtainen eläin.
Karhu on mykistävä ilmestys täytettynäkin.
Selkärangattomat ja selkärankaiset ovat olleet museossa esillä rinta rinnan.
Artikkelin lähde Kaleva 27.11.2017.