Limingan elämää talteen

Vuosikymmeniä Kalevaan kirjoittaneen Iikka Niemelän juttuja on koottu jo
kolmen kirjan verran, neljäs tulossa.

”Kun maass’ on hanki ja järvet jäässä”, laulettiin ennen ja lauletaan vielä nytkin koulujen ja muissa juhlissa. Ennen vanhaan vastasikin laulu luonnon todellisuutta, sillä järvet olivat jäässä ja luntakin maassa, ellei nyt aina hangiksi asti, niin ainakin sen verran, että voitiin reippaasti rekipelillä kulkusten kilistessä joulukirkkoon karauttaa.

Mutta viimeksi kulunei-na vuosina – viime vuotta lukuunottamatta – ei ole lunta joulunaikana rekikeliksi ollut. Tällaisissa
oloissa, jolloin maa on musta ja vuorokaudesta vaan kaksi pimeää vas-
takkain, ei juuri hevin
oikeata joulutunnel-maakaan synny.

Sellaisissa olosuhteissa mieli helposti myrtyy, työ ei maista ja silloin herkkämielinen ihmislap-si on kärkäs etsimään luonnolleen lohdutusta keinotekoisellakin tavalla. Siitä on taasen seurauksena, että ”luonto on kylläkin silloin kuin korento, mutta omatunto kuin isontalon tunkio”, kuten Kalevan Haka (toimittaja August Korhonen, huom.) pakisi perjantain lehdessä eräästä syntisestä suusta.

Anssi Väisänen

Iikka Niemelä kulki 1930-luvulta alkaen Liminkaa ja ympäryskuntia pitkin ja poikin. Ensin polkupyörällä, myöhemmin Kalevan toimitusjohtajan Aaro Korkeakiven Studebakerin kyydissä: toimitusjohtaja kauppasi Kalevaa, Niemelä jututti ihmisiä.

Tuottelias kirjoittaja tunnettiin nimimerkistään Tähystäjä, jonka kirjoituksia julkaistiin Kalevassa kolmella vuosikymmenellä.

Niemelän kirjoituksista koottu Tähystyksiä I ilmestyi toukokuussa ja Tähystyksiä II alkusyksystä. Kolmas osa on jo oikoluettavana. Sen jälkeen tulee vielä yksi kirja: Iikka Niemelä teki Limingasta yli 400 juttua.

– Ajatus olisi, että laajennetaan myöhemmin muihin pitäjiin, jos rahkeet kestävät. Niemelähän kiersi Pohjois-Pohjanmaata laajalti, kirjat kustantanut Seppo Pietilä sanoo.

Tekstit on koonnut Liitto-lehden entinen toimittaja Matti Korhonen. Pietilä puolestaan on entinen Limingan seurakunnan talouspäällikkö.

– Iikka Niemelä oli isäni eno. Idea kirjoihin lähti suvun halusta saada Liminkaa koskevat lehtikirjoitukset yksiin kansiin. Kirjoista ovat suvun lisäksi olleet kiinnostuneita vanhemman polven liminkalaiset, Pietilä kertoo.

Tähystäjä haastatteli runsaasti erilaisia töitä tehneitä ammattilaisia ja kuvasi hyvin tarkasti työntekoa.

– Jutut ovat ruohonjuuritason paikallishistoriaa. Maatalon poikana häntä kiinnostivat erityisesti erilaiset maatalouteen liittyvät työt: kylvöt, varstapuinnit, sadonkorjuu – ja eri aikojen viljankorjuutapojen vertailu.

Juttuja selatessa Seppo Pietilälle on tullut selkeä kuva sen ajan kielestä.

– Suomen kieli on köyhtynyt muutamassa vuosikymmenessä huomattavasti. Iikka Niemelän aikaan juttujen kirjoitustyyli oli rehevää ja monipuolista. Monenlaisin adjektiivein tuotiin esiin työtä ja toimintoja. 1930-luvulla ja sen jälkeen kaikki oli käsityövaltaista: koneet tekivät vasta tuloaan.

– Yhteisöllisyys oli ilmeisesti paljon parempaa kuin nykyisin: kyläläiset tekivät paljon yhdessä.

– Kaleva rakensi kotitaloni, siis Niemelän talon yläkertaan Iikalle huoneen, jossa hän juttujaan kirjoitteli.

Kalevan arkistossa olevista käsikirjoituksista voi päätellä, että toimituksessa on ollut melkoinen työ lukea Iikka Niemelän käsialaa: Kalevassa on tiettävästi ollut töissä yksi henkilö, joka on osannut lukea Iikan käsialaa.

– Jutuista huokuu läpi, että Iikka Niemelä oli herrasmies. Hän ei koskaan haukkunut kirjoituksissaan haastateltavaa: hyvät puolet ja kehut tuotiin esille.

Jutut kasattiin aiheittain, ei aikajärjestykseen. Ykkösosassa on muun muassa paljon Limingan silmäätekeviä, tarinoita osuusmeijeristä, kansanopistosta ja nuorisoseurasta.

Niemelä kirjoitti historiikkejä Limingan liikelaitoksista ja urheiluseurasta sekä kertomuksen, miten Liminka vapautettiin venäläissotilaista 1918. Kakkosessa on paljon maatalouteen ja vuodenaikoihin liittyviä juttuja.

Seppo Pietilän kasvoilta kuultaa haikeus, kun hän istahtaa Studebakeriin ja kuvittelee mielessään toimitusjohtaja Korkeakiven ja Iikka Niemelän reissuja.

– Tämä auto on varmasti nähnyt paljon.

Lisää verkossa. Katso kuvagalleria Studebakerista. kaleva.fi

Fakta

Iikka Niemelä

synt. 25.3.1888 Limingassa, kuoli 25.4.1965.

Kirjoitti Kalevaan juttuja vuodesta 1933 aina 1960-luvulle saakka nimimerkillä Tähystäjä, tästä ajasta vakinaisena toimittajana vain kaksi vuotta. Muuten hän toimi vapaana toimittajana.

Valmistui kansakoulunopettajaksi Sortavalan seminaarista 1910.

Opiskeli laulua Leipzigin konservatoriossa 1920-22.

Opettajana ja laulunopettajana Helsingissä ja Tampereella vuoteen 1926 saakka. Ahkera kuoronjohtaja.

Niemelä kirjoitti ensimmäiset juttunsa Kalevaan 1933 omalla nimellään. Otti nimimerkin Tähystäjä käyttöön 1934 joulukuussa.

1940 palstan nimeksi tuli ”Pikajalalla pitäjiä pitkin”, kun Niemelä kierteli pitäjiä polkupyörällä.

Juttusarja ”Voimavaunulla syrjäkyliä ja vähän rintamaitakin” alkoi, kun Niemelä pääsi jutuntekoon Kalevan toimitusjohtajan K.A. Korkeakiven ja myöhemmin hänen poikansa Aaro Korkeakiven Studebakerin kyydissä.

Vuoden 1929 Studebaker Commanderin omistaa nykyisin Raimo Jaara.

Jouluajan jutelmia

Ote Tähystäjän kirjoituksesta kirjassa29Tähystyksiä II, julkaistu Kalevassa 29.12.1938



Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 15.11.2017.