Lehtitalon johtaja kutsuipasifistin puhumaan
Tarinoita menneisyydestä
Toimitusjohtaja Aaro Korkeakivi (1924–2001) kutsui sosiaalidemokraatti Yrjö Kallisen (1886–1976) vieraakseen Kalevaan keväällä 1957. Tapaaminen järjestyi korkeaan ja kiviseen, uudehkoon Kalevan toimitaloon Kirkkokadulle.
Yrjö Kallinen oli juuri ennen vierailua saanut presidentti Urho Kekkoselta opetusneuvoksen arvonimen. Oululaislähtöinen, itseoppinut rauhanaktivisti ja nuori rautatieläinen oli aikoinaan istunut vuosia kuolemaantuomittuna vankina 1918–21, ja hän toimi myös puolustusministerinä 1940-luvun lopulla.
Aaro Korkeakivi halusi luoda suhteita laajasti eri yhteiskuntapiireihin, jotta Kaleva lunastaisi lupauksensa sitoutumattomuudestaan. Jouni Suistola (Kaleva, Sata vuotta kansan kaikuja, 1999) kuvaa, miten omistajasuvut halusivat lehden irti Kansanpuolueesta, joka oli liberaalin porvarillisen Edistyspuolueen jatkaja. Aaro Korkeakivi sai linjauksen riippumattomuudesta läpi johtokunnassa 1954.
Korkeakivi ja Kallinen istuivat tapaamisessaan toimitusjohtajan työhuoneeseen ja Kallisen haluttiin kertovan nauhoituslevylle näkemyksiään keväällä 1957 ajankohtaisesta SDP:n hajaannuksesta sekä hallituskriisistä.
Kalevan arkistosta löytyvän kuvan tiedoissa kerrotaan: ”Ystävät ovat lehdelle tärkeitä. Tässä opetusneuvos Yrjö Kallinen, kuuluisa entinen oululainen, on pistäytynyt tarinoimaan. Koska hän kertoi sosialidemokraattisen puolueen kriisistä, antoi toimitusjohtaja hänelle torven käteen ja niin syntyi valmis artikkeli ’Tungosta yläpäässä’.”
Päätoimittaja Valde Näsi oli kansanpuoluelainen ja osallistui Kalevan päätoimittaja-aikanaan 1945–1966 näkyvästi myös politiikkaan. Jouni Suistolan mukaan Näsi loi kirjoituksillaan Kalevasta 1950-luvulla Kekkos-vastaisen lehden. Aaro Korkeakivi sen sijaan halusi lieventää jyrkkyyttä.
Korkeakivi meni niin pitkälle, että piipahti lehden painoon alkukesän iltana 1956 ja kirjoitti lehteen uuden pääkirjoituksen, kun presidentti Urho Kekkonen oli tulossa seuraavana päivänä Ouluun. Aamun lehteen ei ollut menossa tästä mitään tietoa. Päätoimittaja Näsi näki toimitusjohtajan pääkirjoituksen vasta aamulla lehdestä.
Valde Näsi kirjoitti nimimerkki Valtterin pakinoita. Lehtimiesten vierailua pääministerin ja presidentin luona hän kuvasi 24.11.1946. Valtterin mukaan presidentti Juho Kusti Paasikivi oli kysäissyt kahvittelun lomassa, voiko lehtimiehistä käyttää sanaa ”gentlemanni”. Pääministeri Mauno Pekkala (skdl) oli todennut, että ”eräät lehdet ovat kirjoittaneet sopimattomasti maan asioista”. Siitä Valtteri sai pakinaansa otsikon ”Käytiin vähän läksytettävänä...”
Lehtimiesten isäntänä hääri myös silloinen puolustusministeri Yrjö Kallinen. Valtterin mukaan Kallinen ”on kyllä sanavalmis mies. Osaa järjestää ja lavastaa ja osaa käsitellä isotkin asiat ja herrat niin kuin maailmanmies konsanaan.”
Puolustusministeri oli todennut tuntevansa Kalevaa kohtaan sympatiaa. Hän kertoi toimineensa lehden ensimmäisenä kantajana Heinäpään kaupunginosassa vuonna 1889, jolloin Juho Raappana perusti Kalevan. Valtteri arveli, että homma saattoi onnistua hyvinkin, kun Kallisen ”olkapäät ovat tavallista etäämmällä toisistaan”.
Pakinoitsija myös lainasi Yrjö Kallisen kehuja: ”Se teidän Kaleva on sellainen kansanomainen sanomalehti. Se antaa jokaiselle jotakin. Siksi sitä tilataan ja luetaan.”
Erkki Hujanen
Fakta
Rauhanmies
Yrjö Kallinen yritti estää valkoisten ja punaisten aseellisen yhteenoton Oulussa tammi–helmikuun vaihteessa 1918.
Työläisten valtuuttamana luottomiehenä asemapäällikkö Kallinen lähti 31. tammikuuta junalla kohti Ruukkia, kun hän kuuli aseistettujen valkoisten tulevan kohti Oulua.
Mannerheim oli lähettänyt Seinäjoelta noin 250 miehen osaston, jonka piti paikallisten suojeluskuntalaisten avulla vallata Oulu venäläisistä sotilaista.
Hälinää ja hiljaisuutta -kirjassaan (Tammi 1958) Kallinen kuvaa toimintaansa ja sisällissodan tapahtumia Oulussa yksityiskohtaisesti.
Punaiset joukot olivat epätietoisia mitä heidän pitäisi tavoitella. Kallisen rauhansovittelu Ruukissa epäonnistui ja äärimieliset punaiset alkoivat epäillä Kallista omiensa kavaltajaksi.
Oulun taistelut alkoivat 3.2.1918 ja kestivät muutaman päivän. Valkoiset joukot hallitsivat lyseon ja lääninhallituksen aluetta, punaiset pitivät valtaa Kakaravaaran suunnalla Laanaojan varrella.
Venäläisiä sotilaita varuskunta-alueella oli noin tuhat, jotka Kallisen mukaan elivät epätietoisena Venäjän tapahtumista ja halusivat vain palata koteihinsa.
Veljessota-nimitystä käyttävän Kallisen mukaan ”tapahtumien vyöry alkoi vasta silloin, kun suojeluskuntalaiset aloittivat hyökkäyksensä venäläisiä joukko-osastoja vastaan riisuakseen ne aseista”.
Punaisten antauduttua Yrjö Kallinen tuomittiin kuolemaan, mitä ei kuitenkaan pantu täytäntöön. Vapautui vankilasta 1921.
Muistelmakirjassaan Kallinen tiivistää vankeusaikansa vaikutuksen lauseeseen: ”Jospa tietäisit, poikani, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan!”
Kalevan toimitusjohtaja Aaro Korkeakivi (vas.) ja opetusneuvos Yrjö Kallinen tapasivat Korkeakiven työhuoneessa Kirkkokadun toimitalossa 21. huhtikuuta 1957. Kaleva sai nauhalle Kallisen puheenvuoron SDP:n hajaannuksesta.
Yrjö Kallinen tunnettiin puheistaan. Kuva kesäkuulta 1966,
jolloin hän täytti 80 vuotta.
Artikkelin lähde Kaleva 26.11.2017.