Kirjasto laajenee fantasiatilaksi
houkutella myös tarttumaan kirjaan.
Anna Kilponen
Edessä avautuu tuttu kaupunginkirjaston aulatila. Pitäisi päästä viidenteen kerrokseen. Mihin tästä suunnistaisi? Kävijä loikkaa hissin luo ja painaa nappia. Sen jälkeen hän saa eteensä valikon erilaisista paikoista.
Singahtaisiko tästä siis Metsäkylään, Tulevaisuuteen vai Takkahuoneeseen?
Paikat eivät löydy reaalimaailmasta, vaan viides kerros eri maailmoineen on kuvitteellinen kerros, joka on aistittavissa virtuaalilasien kautta. Oulun kaupunginkirjastossa sitä nimitetään fantasiatilaksi.
Lähitulevaisuudessa virtuaalikirjasto on yksi lisä Oulun kaupunginkirjaston palveluihin.
Oulun yliopiston tutkijat, kirjaston työntekijät ja vapaaehtoisten joukko testaavat parhaillaan virtuaalitodellisuuden (VR) suomia mahdollisuuksia kirjastoalalla.
Ensi keväänä Oulun pääkirjastoon avautuu ensimmäinen virtuaalikirjaston prototyyppi. Vastaavia julkisia, niin sanottuja VR-pisteitä on tarkoitus avata ympäri kaupunkia. Myöhemmässä vaiheessa sovellusta voisi käyttää omien laitteistojen avulla netin kautta kotikoneelta.
Oulun yliopiston ja kirjaston yhteistyönä on pidetty työpajoja ja testitilaisuuksia. Oulun yliopistossa yhteistyö on nivottu osaksi tulevaisuuden kaupunkipalveluihin keskittyvää AKAI-hanketta.
Kirjasto vetää puolestaan omaa Viides tila – kirjastopalvelut virtuaaliympäristöissä -hankettaan, jossa yhteistyökumppanina on Kempeleen kunnankirjasto. Hankekoordinaattori Harri Holapan mielestä on tärkeää, että asiakkaat pääsevät kokeilemaan tulevaisuuden teknologioita omassa kirjastossaan.
– Aluksi mietimme, että tämä toimisi jonkinlaisena etäkäyttö- tai tablettipalveluna, mutta työpajaan osallistuneet halusivatkin elämyksellisyyttä. Virtuaalikirjaston ei pitäisi toisintaa fyysistä kirjastoa, vaan se toimii samaan tapaan kuin kirjat, eli porttina toiseen maailmaan, tutkijatohtori Matti Pouke kertoo.
Kirjastonhoitaja Saana Kaleva-Langinkosken mukaan virtuaalikirjaston ei ole tarkoitus korvata kirjaston jo olemassa olevia palveluita, vaan se olisi elämyksellinen lisä niihin.
Osa pääkirjaston tiloista on jo mallinnettu 3D-teknologian avulla. Virtuaalitiloissakin löytyy siis tuttu aulatila vitriineineen ja esimerkiksi lehtisali, jossa jatkossa voisi selailla vaikka e-lehtiä.
Lainausosastolla voisi puolestaan perehtyä sähkökirjoihin.
– Virtuaalikirjastossa voi toteuttaa kirjavinkkejä vähän eri tavoin kuin on aiemmin totuttu. Lisäksi sinne voisi rakentaa erilaisia näyttelyitä, Kaleva-Langinkoski kertoo.
Keskeistä sovelluksissa on löytämisen riemu. Esimerkiksi Metsäkylässä vaeltava kokee sitä löytäessään kannonnokasta kirjaesittelyn. Ruudulle pompahtaa fantasiakirjallisuutta: tällä kertaa Sally Greenin Puoliksi paha -trilogian esittely.
– Jatkossa Metsäkylä-ympäristössä voisi vaikka istahtaa johonkin kivaan paikkaan ja kuunnella äänikirjana kirjaston aineistoa, Pouke kertoo.
Jos taas etenisi Takkahuoneeseen, pääsisi kertomaan tarinoita yhdessä toisten käyttäjien kanssa. Lisäksi huoneessa olevilla esineillä voisi leikkiä.
– Tilassa on valokuvaraameja ja albumeja. Olisipa hienoa saada sinne vaikka Oulu-aiheisia valokuvia näyttelyksi, visioi Kaleva-Langinkoski.
Virtuaalikirjaston kokeiluversioon on ladattu 15 kirjaa, pääasiassa fantasia- ja scifi-kirjallisuutta. Lisäksi sen kautta pääsee kirjaston Koha-tietokantaan. Tällä hetkellä kirjoja ei pääse selailemaan muualla kuin reaalimaailmassa, mutta sovelluksen hakutoiminnon kautta näkee kirjan sijainnin lainausosastolla.
Virtuaalikirjaston kaltaiset sovellukset voisivat innostaa etenkin nuoria kirjaston käyttäjiksi. Sitä voitaisiin hyödyntää myös kouluyhteistyössä ja lukemiseen innostamisessa.
– Virtuaalitodellisuus voi olla pelkkää hupia, mutta toisaalta siihen sisältyy myös sivistyksellisiä puolia. Se on yksi väylä lisätä kiinnostusta lukemiseen. Kenties käyttäjä voisi seurata luentosarjoja tallenteina astuessaan virtuaalitilassa Pakkalan saliin, Kaleva-Langinkoski kertoo.
Kirjasto pystyisi virtuaalipalvelun avulla palvelemaan paremmin esimerkiksi kauempana asuvia asiakkaitaan, kuten esimerkiksi koululaisryhmiä.
Kirjaston Viides tila -hankkeessa kehitetään myös älykännykän kautta käytettävän AR:n eli lisätyn todellisuuden sovelluksia.
– Kun asiakas saapuu kirjaston tiloihin, älypuhelimen näytölle voisi ilmestyä erilaista informaatiota. Kirjan tai dvd:n kannen päällä kännykkää liikuttaessaan ruudulle ilmestyisi traileri. Kirjaston käytön opastusta lapsille voitaisiin toteuttaa esimerkiksi animaatiohahmon avulla, joka ilmestyisi kännykän ruudulle AR-sovellusta käytettäessä, Harri Holappa kertoo.
AR-sovellukset voisivat olla käytössä jo muutaman vuoden kuluessa.
fakta
Virtuaalikirjasto mahdollistaa paljon
Oulun kaupunginkirjasto ke-
hittää yhdessä Oulun yliopiston kanssa virtuaalikirjastoa perin-
teisten kirjastopalveluiden rin-
nalle.
Oulun yliopistossa se on nivottu osaksi Avoimet kaupunkimallit avoimena innovaatioalustana -
hanketta. Mukana on eri alojen tutkijoita kulttuuriantropologeista teknisen puolen opiskelijoihin. Projektipäällikkönä toimii Matti Pouke.
Kirjaston Viides tila -hankkeessa tutkaillaan virtuaaliympäristöjen, myös lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia.
Virtuaalikirjastossa voisi kirjavinkkauksen, näyttelyiden ja luentojen ohella perehtyä sähkökirjoihin ja -lehtiin, käydä kirjallisuuskeskusteluja toisten käyttäjien kanssa ja pitää vaikkapa lukupiirejä.
Virtuaalikirjastoa voidaan hyödyntää myös lukemiseen innostamisessa ja esimerkiksi nuorten asiakkaiden houkuttelemisessa kirjaston palvelujen pariin.
”Virtuaalikirjaston ei pitäisi toisintaa fyysistä kirjastoa, vaan se toimii samaan tapaan kuin kirjat, eli porttina toiseen maailmaan.”
Matti Pouke
tutkijatohtori, Oulun yliopisto
Harri Holappa liikkuu virtuaalikirjaston tiloissa vaivattoman näköisesti. Sovellus vaatii vielä kehittelyä, mutta kirjastolla järjestetyt työpajat ovat antaneet suuntaa. – Osallistujat ovat halunneet
elämyksellisyyttä, kertoo Oulun yliopiston tutkijatohtori Matti Pouke.
Metsäkylä on yksi virtuaalikirjaston fantasiamaailmoista. Sinne on ripoteltu kirjavinkkejä, jotka käyttäjän pitää itse löytää. Jatkossa siellä voisi kuunnella vaikkapa äänikirjoja.
Jukka-Pekka Moilanen
Artikkelin lähde Kaleva 21.11.2017.