Katsomon ja näyttämön raja häilyy mukavasti

Eeva Kauppinen

Oulun linnan kellari, Kesän Sauna ja oululaiset kapakat – ohjaaja Matti-Pekka Heikura on aktiivisesti etsinyt teatteriteksteille sopivia esityspaikkoja tai paikkoihin sopivia esityksiä.

– Osa innostuksesta tulee jo Kokkolan teatteri-ilmaisun koulutuksen puolesta. Meillä oli ihan aiheena osallistava, soveltava ja löydettyjen tilojen teatteri. Tehtiin paljon erilaisia hommia oudompiin paikkoihin, hän kertoo.

– Pakko on kaikkein paras inspiraattori, koska virallisilla teatteritiloilla on paljon ottajia.

ATT-ensemblen (Alppilan Taiteellinen Teatteri) ensimmäinen esitys Valta (2015) esitettiin kulttuuritalo Valveen neuvotteluhuoneessa.

– Saatiin siitä uutta ulottuvuutta myös esitykseen, koska kokoustiloissahan sitä valtaa käytetään.

Heikura puhuu löydettyjen tilojen ideologiasta.

– Löydetty tila on paikka, jossa teatteria ei tavallisesti esitetä. Se voi olla hylätty tehdashalli, makasiini tai vaikka joen ranta. Yleensä tähdätään siihen, että kyseinen paikka jo itsessään jollain tavalla tukisi näytelmän teemaa, tunnelmaa ja asiaa, hän selittää.

Oulun linnan kuuluisimmasta vangista, noidasta ja lipilaarista Matti Juhonpoika Montosesta kertonut näytelmä Montonen (2016) tehtiin Tähtitornin kahvilan kellariin.

– Kellari sijaitsee niillä sijoilla, missä Oulun linnakin vuodesta 1590. Et saa sellaista luonnollista atmosfääriä vastaavia lavasteita kuin jättimäisellä budjetilla ja järjettömällä määrällä työtä.

Uusi teos Werneri Holopaisen tutkimuksia menee kapakoihin.

Kootut tutkimukset koostuu kolmesta osiosta, joista kukin kestää 20–30 minuuttia.

Tervasoihdussa nähdään Outoja ihmiskohtaloita, Pub Graalissa Paholainen kulkee Oulussa ja Kaarlenholvissa Veijareita ja roistoja.

Kaikki lyödään yhteen Lyseon juhlasalissa ja Aleksinkulmassa.

Kaarlenholvissa tutustutaan esimerkiksi siellä vieläkin kummittelevaan parrakkaaseen hollantilaiseen matruusiin, joka oli mukana Englannin Hullista kohti Oulua matkanneen Maria-Sofia-nimisen laivan haaksirikossa Hailuodon pohjoispuolella 1859.

Näihin tiettyihin kapakoihin sijoitetuilla henkilöhistorioilla on aina jotain tekemistä niillä huudeilla.

– On hirveä mukava tietää kaikenlaisia pieniä historiallisia knop­peja ja tarinoita, Heikura sanoo.

– Esitykset ovat hyvin intiimejä. Raja näyttämön ja katsomon välillä häilyy. Löydettyjen tilojen etu on, että yleisö tulee varsin lähelle.

Melkein syliin.

Artikkelin lähde Kaleva 10.11.2017.