Dekkarista kuoriutuu omenainen farssi
Ensi-ilta
Oulun kaupunginteatteri: Lasse-Maijan etsivätoimisto, Hotellin arvoitus. Alkuperäisteos Martin Widmark ja Helena Willis. Dramatisointi Kari-Pekka Toivonen. Ohjaus ja sovitus Mikko Korsulainen. Lavastus ja pukusuunnittelu Jyrki Seppä. Valosuunnittelu Aarne Turunen. Äänisuunnittelu Jukka Lappalainen. Kampaukset ja maskit Tiina Turunen. Rooleissa Tuuli Turunen, Vili Saarela, Mirjami Kukkola, Merja Pietilä, Pentti Korhonen, Joose Mikkonen, Camilla Konn, Keijo Mettovaara. Ikäsuositus 5+. Vinttikamari 1.11.
Varmasti jännittävää ja etenkin haastavaa tehdä näyttämölle lastendekkaria, josta alkajaisiksi puuttuu se jännittävä tapaus eli itse arvoitus.
Niinpä nuoret etsivät Maija (Tuuli Turunen) ja Lasse (Vili Saarela) auttelevat ensin Lontoosta tullutta Vallilan kaupunginhotellin johtajaa Ronny Hazelwoodia (Pentti Korhonen) ”resepsuunissa” ja keittiössä.
Oulun kaupunginteatterin idea tehdä yksi Lasse-Maija per vuosi kestää kyllä tämän. Vaikka ruotsalaisen Martin Widmarkin suositussa kirjasarjassa olisi ollut valittavana 11 muutakin jo suomennettua seikkailua, toiseksi Lasse-Maija -dramatisoinniksi valittiin kuitenkin Hotellin arvoitus.
Mukavasti esitys henkii lähestyvää joulua, sillä tapahtumat sijoittuvat aatonaattoon ja jouluaattoon. Keinohavuköynnösten avulla myös yleisö kiedotaan mukaan juhlatunnelmaan.
Jouluihmisille uusi Lasse-Maija on piparkakkua.
Tällä kertaa näyttämökerronnan työkalupakkia on täydennetty varjoteatterilla ja kuvaheijasteilla. Ohjaaja Mikko Korsulaisella on kokemusta vaikuttavien visuaalisten maailmojen luomisesta näyttämölle Timo Parvelan Keinulaudasta (2014), johon 3D-animaatiot teki oululaislähtöinen Tuula Jeker.
Nyt volyymi jää vaatimattomammaksi. Mutta etenkin avaus on tosi kaunis, kun ensimmäisestä Lasse-Maijasta tuttu suntio Rolle Sassi (Pentti Korhonen) leijuu katekismustukassaan lumisateen myötä hotellille kuin Lasse-Maija Poppanen itätuulen tuomana.
Näin hienosti pedatun sisääntulon näyttelijä saa harvoin.
Hotellin arvoitusta on tekemässä lähes sama tiimi kuin Timanttien arvoitusta vuosi sitten. Lapsikaksikkoa esittävät Tuuli (14 vuotta) ja Vili (15 vuotta) ovat jo murrosiässä – siis paljon vanhempia kuin kirjan esikuvat – mutta eipä se haittaa. Uskottavia he ovat silti, ja edelleen aikuisia nokkelampia.
Vierailija Jyrki Sepän puvustus ylittää kirkkaasti Helena Willisin Lasse-Maija -kirjoihin tekemän alkuperäiskuvituksen tyylin ja tyypit.
Ja peruukilla kenestä vaan saa kaksin verroin parempaa.
Nokkelaa ja näppärää. Voi olla, että tyypit onkin synnytetty tukka edellä. Ainakin Vallilan kaupunginhotelli näyttää olevan oikea kampaushybridien showroom.
Lisäksi tiimillä on ovifarssi ja mykkäelokuvakomedia hallussaan.
Merja Pietilän mahakas ja piilokalju herra Viikari on napakymppi, eikä hänen puolisoaan rouva Viikaria Joose Mikkoseksi tunnistaisi. Mirjami Kukkola tavoittaa hyvin lellityn lapsen karaktäärin.
Raha-asioiden lisäksi näytelmän juoneen on leivottu lempeä ja lämpöä. Mutta kuka ja kenen kanssa, sitä ei voi paljastaa. Eikä arvoituksestakaan voi kertoa tämän enempää.
Dekkarista kuoriutuu joka tapauksessa omenainen farssi.
Lastenkamariin kehitetty pikkuinen pyörönäyttämö on kovassa käytössä etenkin lopun takaa-ajokohtauksessa. Pyöritys puhaltaa näyttämöltä lopunkin kirjallisen pölyn lentoon.
Jouhan jotakin ja kiinalainen omenaspanieli sentään!
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva 09.11.2017.