Suomi 100 leivoslautasella

Leipuriliiton kilpailun voittanut Huovisen leipomon Hangenkierä oli Kalevan testiryhmän arvioitavana.

Ouluun tuli myös leivoskilpailun toinen sija.

Liisa Laine

Oulu

Tiedättekö, mikä on hangenkierä?

Ei se mitään, ei tiennyt Kalevan testiryhmäkään.

Se on keväinen kantohanki.

Se on myös leivos, joka voitti Suomen Leipuriliiton järjestämän Itsenäinen Suomi 100 vuotta -leivoskilpailun noin kuukausi sitten. Leivos on Huovisen leipomon kondiittori Susanna Rättärin käsialaa.

Oululaiset pärjäsivät muutenkin hyvin, sillä toinen sija meni Pulla-Pirtti Oy:n Lumipallolle.

Hangenkierä on tulossa myyntiin ensi viikolla, mutta Kaleva sai ennakkomaistiaiset ja kokosi oman testiryhmän arvioimaan tuotetta.

Testiryhmään kutsuttiin Oulun ydinkeskustassa vuoteen 2011 toimineen kahvila Saaran perustaja Anja Sjöholm, Suomi 100 -juhlavuotta Oulussa koordinoiva tapahtumajohtaja Samu Forsblom, kumparelaskun kolminkertainen arvokisamitalisti ja Kalevan markkinointipäällikkö Mikko Ronkainen, lastentarhanopettaja Anne Majuri ja lastenhoitaja Sirkka Hyvärinen sekä noin viisivuotiaat herkkusuut Iiro Tervakangas ja Martti Leskelä Allinpuiston päiväkodin Allit-ryhmästä Allitieltä.

Arviointi alkaa dramaattisesti. Martti muistaa, että hän on allerginen omenalle. Pikahaku nettiin: omenaa ei mainita leivoksen tiedoissa. Myöhemmin Rättäri vahvistaa, että näin on, omenaa ei ole käytetty.

– Mutta omena on kyllä hyvin tavallinen ainesosa leivoksien hilloissa.

Ensin arvioidaan ulkonäkö.

– Valkoinen, sinistä saisi olla enemmän, kommentoi Martti Leskelä. Iiro Tervakankaan mielestä leivos näyttää hyvältä ja hän ryhtyykin reippaasti lusikoimaan sitä suuhunsa.

Anja Sjöholm on Martin kanssa samaa mieltä sinisestä.

– Entä jos pohjapaperi olisi hopean sijaan sininen, hän pohtii.

Sinänsä eleettömästä ja yksinkertaisen tyylikkäästä ulkonäöstä kyllä pidetään.

– Tämähän voisi olla vaikka oululainen Guggenheim pienoiskoossa, toteaa Samu Forsblom.

Ja todistettavasti leivos edustaa Vau!-arkkitehtuuria. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen kyseinen sana aivan selvästi kuuluu ainakin Anne Majurin suusta.

Leivosta pidetään juhlavana ja viitteitä suomalaisuuteen löydetään vaikka kuinka paljon.

Lumimainen kuori on ruiskutettua valkosuklaata ja sokeria. Päällä on jääpuikon näköinen sokerikoriste.

Kun leivosta maistaa, paljastuu sisältä marjamoussesta tehty pallo.

Onko se mustikkaa? Ei, liian kirpeää. Anja Sjöholm tunnistaa sen pian mustaherukaksi. Yhdessä valkosuklaan kanssa kokonaisuus on kaikkien mielestä juuri sopiva.

– Ei liian makea, tiivistää Sirkka Hyvärinen.

Leivoksessa on kauramuropohja, joka muuten pehmeässä koostumuksessa hieman yllättää. Ei kuitenkaan epämieluisasti.

– Tämähän on kuin Suomen peruskallio, hehkuttaa Mikko Ronkainen.

Leivos pitäisi oikeaoppisesti syödä haarukalla, jolloin pohja lohkeaisi helpommin, tietää Sjöholm. Nyt käytettävissä on vain lusikat, mutta kyllä niilläkin pärjätään.

Leivoksen päällä oleva pieni, litteä kiekko herättää keskustelua. Mitähän se kuvaa?

– Ehkä se on pesäpallon syöttölautanen, arvelee urheilumies Ronkainen. Pesäpallohan on suomalaisten kansallislaji, joten miksi ei?

Leivos saa kaikin puolin kiitettävän arvosanan. Forsblom näkisi niitä mielellään tarjolla juhlavuoden tapahtumissa.

– Täytyykin vinkata!

Hän vinkkaa myös tulevaa juhlavuotta, josta on tulossa ennen näkemätön tapahtumatykitys. Oululaisten kannattaa huomata, ettei ole kyse vain itsenäisyyspäivän juhlinnasta.

Homma pyörähtää komeasti käyntiin jo uudenvuodenaattona, jolloin torilla tavataan: Päätapahtuma huipentuu Finlandia-teokseen, jossa esiintyy 100-henkinen kuoro Mihkel Kolditsin johdolla ja musiikin tahtiin nähdään Suomen ilotulituksen toteuttama näyttävä pyro- ja ilotulitusshow.

Lähtökohtana oli Suomen talvi ja puhdas lumi