Suo on jakanut antimia avokätisesti
Taisto Tammela ammentaa esikoisteoksensa ainekset Keski-Lapin luonnosta.
Elina UrsinKeski-Lapin suot ovat olleet armeliaita ja avokätisiä haukiputaalaiselle Taisto Tammelalle. Ne ovat tarjonneet hyvästi hillaa elannoksi asti. Kun on ollut tiukkaa, suolla elävistä kanalinnuista on saatu ruokaa perheelle. Suomaisema on tasoittanut miehen mieltä ja antanut yksinkulkevalle metsästäjälle kaivatun rauhan.
Suo onkin keskiössä Tammelan esikoisteoksessa
– Minä olen suoihminen kuten oli tuntemani Reidar Särestöniemi. Lähes kaikki se maa, mitä minulla on Lapissa, on kuusi kilometriä pitkä kaistale suota.
Omaelämäkerrallisiin novelleihin perustuva teos on kirjoitettu Keski-Lapin murteella, jota Tammelan kotona puhuttiin. Tarinoissa on kirjoittajan luontokokemuksia ja elämyksiä samoilusta, kalastuksesta, metsästyksestä ja työelämästä.
Muutama viikko sitten julkaistun omakustanteen tarinat ajoittuvat 1900-luvun alun isosta jaosta viime kesään.
– Katkaisen draaman ja harmonian tietoisesti, ja sekoitan aikakaudet ja ajat.
Kirjaan Tammela on valinnut suvussa ja lähipiirissä suusta suuhun kulkeneita tarinoita.
– Meillä oli kotona elävä suullinen kertomakulttuuri. Kuuntelin mielelläni tarinoita. Osan niistä laitoin mieleeni ja kirjoitin muistiin Aika-kalenteriin.
Kirjassa
– Samoin kuin Väinö Linna tai Aleksis Kivi, myös minä määrittelen identiteettini paikan mukaan. Haluan paikallistaa itseni kirjassa esiintyvien vesien, vaarojen ja soiden kautta kulkijana, metsästäjänä, kalastajana ja työntekijänä. Silti tarinat eivät ole niin tarkasti paikkaan sidottuja. Liikun tarinoissa Utsjoen ja Odessan välillä.
Kirjan kirjoittaminen oli Tammelan mielessä pitkään, ahdistukseen asti, kunnes se oli repäistävä ulos viime talvena.
Suon neljä vuodenaikaa ei jääne Tammelan viimeiseksi kirjalliseksi tuotokseksi.
– Olen kirjoittanut kirjan verran haiku- ja tankarunoja. Saa nähdä, onko toinen kirja tulossa.
Tankarunoja on myös uutukaisessa. Tammela kiteyttää jokaisen tarinan viisiriviseksi tankarunoiksi.
Oppia kirjoittamiseen Tammela on saanut Oulu-opiston kirjoittajapiiristä sekä kirjoittajakursseilta Sodankylästä.
Opetus- ja
– Luonnossa tapahtuu niin paljon selittämättömiä asioita, etten ole niitä kirjassa edes yrittänyt selittää: niitä ei kuitenkaan pysty ymmärtämään.
Ennen talven tuloa Tammela palaa vielä suopalstalleen.
– Kävin kahvittelemassa isolla suolähteellä. Saraheinät koristivat vihreä- ja punaraitaisina sen reunoja. Hieman etäämmällä rahkasammaleet koristivat punaruskeina ympäristöään. Niiden lähellä suopounulla suopursut erottuivat ruskeina. Tuuli toi niiden voimakasta tuoksua, ja kaiken takana vaivaiskoivun lehdet helottivat kirkkaanpunaisina keskipäivän auringossa.
– Suo valmistautui kaamokseen ja talven tuloon.
Fakta
Perhe: Aviopuoliso Mirja, kolme aikuista lasta ja kuusi lastenlasta. Sotaveteraani-isä Jalmari Tammela asuu Kittilässä.
Opinnot: Valmistui Tampereen yliopistosta. Lisä- ja täydennysopintoja muun muassa Oulun, Lapin ja Jyväskylän yliopistoissa.
Ura: Nuorempana muun muassa maa- ja metsätaloustöissä sekä rakennusnosturin kuljettajana. Opettaja, Pohjola opiston rehtori ja henkilöstökouluttaja.
Teokset: 1980–1990-luvuilla työelämään liittyviä oppikirjoja. Suon neljä vuodenaikaa ja muita kertomuksia (2016). Kustantaja Väylä.
Harrastukset: samoilu, metsästys ja kirjoittaminen.
12. marraskuuta Jatulissa kertomassa kirjastaan.
Artikkelin lähde Kaleva 07.11.2016.