Taiteilija ookasi Onnelissa

Kirjastoauto kiersi kouluja sarjastoautona muassaan sarjakuvan sanansaattaja.

Pia Kaitasuo

Suomen kaunein kirjastoauto Onneli oli tämän viikon ajan viidennen Oulun sarjakuvafestivaalin kunniaksi erityinen sarjastoauto.

Mika Raappanan ja Elina Kanervan kyydissä Onnelissa oli iso kattaus sarjakuvia, mutta myös ihka aito sarjakuvataiteilija. Milla Paloniemi kulki kaksikon keralla, oululaisittain ”ookasi”, neljänä päivänä.

Kurkkauksen Paloniemen työhön saivat siten nelos- ja viitosluokkien oppilasryhmät peräti 14 alakoulussa. Todellinen vierailumaraton vai kuinka?

– Käyn kyllä puhumassa työstäni kouluissa ja kirjastoissa. Ne ovat silloin enemmänkin luentoja, kun nyt näille nuoremmille kerron aivan tiiviisti ja sen jälkeen he saavat kysellä. Oululaislasten kysymykset ovatkin olleet tosi spontaaneja ja vilpittömiä.

Luentojen yleisö on varsin usein aikuisväkeä, hän tähdentää, ja Paloniemi uusin tuotanto onkin suunnattu paremmin näille.

– Työpajoissa taas on paljon teinejä, joiden maailmaa tahdittaa manga. Se onkin kiinnostavaa! Luulen, että jos olisin itse siinä iässä, varmaan hurahtaisin cosplay-juttuihin.

Milla Paloniemi ei ole taiteenalansa matkasaarnaajana yksin. Sarjakuva on jo vuosia ollut ennakkoluuloton sellaisena taiteenalana, joka jalkautuu yleisönsä pariin.

Oulun sarjakuvafestarilla hän on nyt toista kertaa sitten aloitustapahtuman.

– Kyllä minulle silti merkkaa festareissa yleensä se, että pääsen tapaamaan oman alan ihmisiä. Ihmiset ovat olleet se, joka minulle on sarjakuvan parissa antanut eniten.

– Kymmenen vuotta sitten, kun tapasin heitä ensimmäistä kertaa, sain oman laumani. Ajattelin: ”Ai hitsi! Enhän mää olekaan mikään väliinputoaja.” Koko sarjakuvaskene oli heti hyvin sympaattinen.

Oulun-tapahtumaan ladataan paljon odotuksia nyt, kun Kemin-festivaali meni manan majoille.

– Olin aika musertunut jo kun festari siirtyi syksyllä pidettäväksi. Keväinen Kemi oli niin underground! Ne olivat legendaarisia reissuja.

Kaikkinainen hierarkian puuttuminen sarjakuvan tekijöiden väliltä, miellyttää sekin Paloniemeä.

– Meidän gaalakin on kaikkea muuta kuin sellainen, johon tullaan pönöttämään, Oulun sarjakuvafestivaalin taiteellinen johtaja Harri Filppa kommentoi.

Välittömät välit väen kesken merkitsevät myös sitä, että alasta kiinnostuneille riittää mentoreita. Milla Paloniemi kohtasi ensi kerran tärkeimmän opastajansa, äskettäin kuolleen Veikko ”Joonas” Savolaisen, ollessaan vain kahdeksanvuotias.

– Hän oli hienoimpia tapaamiani alan ihmisiä, suuri esikuva. Hänen hautajaisissaan oli mieletön tunnelma: koko sarjakuvasetien kerma ja kaikki kertomassa, miten tärkeä Savolainen oli heidän taiteelleen ollut.

– Hän sanoi silloin ensimmäistä kertaa tavatessamme minulle ja minun vanhemmilleni, etten saisi koskaan lopettaa piirtämistä. En vaikka kuka sanoisi ja mitä!

Kahdeksanvuotiaana omaksuttu ohje on se, jota 33-vuotias sarjakuvaa ammatikseen tekevä nyt siirtää kouluvierailuillaan.

– Koetan jotenkin valaa uskoa kunkin omiin intohimoihin. Siihen että haaveittensa perässä kannattaa juosta, mutta niiden tavoittaminen vaatii työtä ja itsekuria.

– Yritän kyllä painottaa sitä, että minulla on käynyt hyvä tuuri. Toisaalta – saan sitä tehdä edelleen töitä minäkin!

– Pahin pelkoni on, että tulisi totaalinen lamaantuminen. Siksi täytyy olla vahva tyyppi ja luottaa siihen, että aina on jotain edessä.

Fakta