NelkytPlus miehille ja naisille

Mitä nelikymppisellä
on takana ja mitä
edessä? Naisten-lehtien human intrest -storyt vastaan tosielämän naisellinen remonttiryhmä.

Eeva Kauppinen

Nelkytplus naisia lavalla ja ohjaajana ex-oululainen Satu Tuomisto, joka juuri liittyi nelikymppisten kerhoon. Ajatuksena on kelata yhdessä auki omat ja toistenkin kriisit, kuprut ja muut sutut. Tarjota katsojalle kosketuspintaa.

Vaikka naurattaa, elämässä ei kaikki suju niin kuin lifestyle- ja naistenlehdissä.

Teos NelkytPlus on fuusio: puhetta, tanssia ja musiikkia. Estradilla nähdään neljä eri alojen tunnettua tanssijaa ja tanssinopettajaa Oulusta: Taina Ala-Ketola, Tiina Andersin, Sanna Hento ja Kaisa Rundelin. Liikkeessä ja avoimina.

Musiikin on säveltänyt ja äänisuunnittelusta vastaa Antti Rundelin.

– Halusimme lähteä kertomaan, mitä on koettu, mistä selvitty, miltä tällä hetkellä tuntuu. Kuinka arvokasta nelikymppisen elämä on iloineen, suruineen, kasvamisineen, kompastelemisineen, rämpimisineen, selviytymisineen, Taina Ala-Ketola sanoo.

– Tuntui, että on tarina kerrottavana. Nelikymppisten naisten huuto.

Vaadimme itseltämme kaikenlaista ja kohtaamme ympäristöstä tulevia odotuksia. Tähän mennessä pitäisi olla sitä ja sitä.

– Sinulla on yksi lapsi, milloin teette lisää? Ahaa, sinä imetät vielä! Tai etkö sinä enää imetä? No, ettekö te tee enempää lapsia? Eikö sinulla vielä ole lapsia? Kaikki me kohtaamme näitä, Tiina Andersin toteaa.

Elämä harvoin etenee loogisesti kuin blueskaava.

– Ei ole yhtä ja oikeaa nelikymppistä naista tai miestä. Vaikka sitä mallia kuinka tuolta naistenlehdistä tuutitetaan. Itse olen ryhmän outolintu. Muut ovat äitejä. Minulla ei ole lapsia enkä ole parisuhteessa.

Taina Ala-Ketola näkee tämän päivän nelikymppiset hankalasti määriteltävänä ryhmänä.

– Kolmikymppisiä yhdistää perheen perustamiset, esikoisten syntymät, ruuhkavuodet ja uraputket. Viisikymppisillä lapset muuttavat kotoa ja tulee enemmän omaa aikaa. Nelikymppiset ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, eikä heitä välttämättä yhdistä mikään.

NelkytPlus-teos on ryhmän toteutunut haave.

Koreografi Satu Tuomisto innostui ideasta jo monta vuotta sitten, kun hänelle siitä ensimmäisen kerran mainittiin. Sen jälkeen hän on aina välillä kysellyt, joko sitä ruvetaan toteuttamaan.

Maaliskuusta asti ryhmä on harjoitellut sekä Oulussa että Helsingissä.

– Tämä lähti niistä kriiseistä, joista on selvitty 30:n ja 40:n välillä. Neljänkympin rajapisteessä on tullut mietinnän aika, mitä minulle on tapahtunut ja mitä vielä haluan tehdä, Kaisa Rundelin kertoo.

– Entisiä virheitä ei missään tapauksessa haluaisi toistaa. Haluan kuitenkin olla armollinen itselleni. On hirveästi paloa ja intoa elää täyttä elämää. Ettei elämä voi ohikaan olla uran, lastenteon tai jonkun muun suhteen.

NelkytPlus kertoo samalla myös miehistä.

– Koska meidän naisten elämässä on miehiä, poikia, isiä, ex-miehiä. He kuuluvat näihin asioihin ja tarinoihin ihan yhtä lailla, Rundelin huomauttaa.

Vaikka teos on sydänverellä tehty, siitä löytyy myös huumoria. NelkytPlus on suunnattu aikuisille, joita elämä kiinnostaa.

– Jos on halukas kehittämään itseään henkisellä tasolla, tästä löytyy peilikuvaa, Kaisa Rundelin lupaa.

– Tai jos on omassa elämässä korjaamisen paikka, tästä saattaa saada vaihtoehdon: voisinko minäkin tehdä noin vai jatkanko tätä samaa rallia.

NelkytPlus-esitykset Valveella 3.–4.11. kello 19.

Torstai-iltana mukana myös vuoden kansantanssiyhtye Polokkarit ja kansanmusiikkiyhtye Nope, Krista Saarasen nykyflamencoa ja maistiainen Oulu-opiston tanssinopettajien pienoisteoksesta.

Perjantaina ei Polokkareita, mutta esityksen jälkeen taiteilijatapaaminen. Kesto noin kaksi tuntia väliaikoineen.

FAKTA

Nelikymppisen kokemuksella

”Ei pitäisi tehdä mitään ratkaisuja pelosta jotain kohtaan. Tai siksi, ettei niin kuulu tehdä, tai että on oikeampi tehdä toisin. Toivottavasti tulee vielä kompasteluja sun muita. Se olisi hurjan pelottavaa, jos olisi valmis. Koska minä ainakin toivon, että elän vielä seuraavat nelkytplus vuotta.”

Tiina Andersin

tanssija, tanssinopettaja,
Oulu

”On ihmisiä, joista on vastuussa ja joista täytyy pitää huolta. Ei voi vain mennä oma halu edellä. Eikä syyttää ympärillä olevia ihmisiä – puolisoa, lapsia, työkavereita tai vanhempia – siitä, jos itse voi huonosti. Olen itse vastuussa siitä, että olen onnellinen ja järjestän itselleni aikaa kuunnella itseäni.”

Taina Ala-Ketola

tanssija, tanssiluokan-
opettaja, Helsinki

”Naistenlehdissä tulee aina selviytymistarina. Me emme sellaista anna, vaan väläyksiä erilaisista elämäntilanteista tai niistä oppimisesta. Vastoinkäymiset ovat voitettavissa. Ne ovat osa elämää. Elämän luonne on tällainen.”

Kaisa Rundelin

tanssija, tanssinopettaja,
Oulu

”Ympärillämme on valtavasti rakkautta. Elämä on armollisempaa, kun on avoin ottamaan sen vastaan ja hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. On huojentavaa osata nauraa itselleen. Teos kertoo myös ystävyydestä, rakkaudesta ja itsensä hyväksymisestä.”

Sanna Hento

tanssija, tanssinopettaja,
Helsinki

Miten et saa elämääsi järjestykseen! Olet niin huomionhakuinen. Itsekäs. Oot niinku äitis! Työnarkomaani. ”Vaatimukset ovat niin monisyisiä, että nainen syyllistyy väkisinkin”, Taina Ala-Ketola (oik.) toteaa. Kuvassa Kaisa Rundelin vasemmalla ja Tiina Andersin keskellä.

Artikkelin lähde Kaleva 02.11.2016.