Nämä Lumiukot eivät sula
Lumijoen Lumiukot juhlii satavuotista taivaltaan. Hiihto ja yleisurheilu ovat pysyneet ohjelmassa, mutta seuran nykyinen pääpaino on ennen kaikkea lasten ja nuorten liikuttamisessa.
Kai NevalaLumijokiTapio Junkkonen on ollut 37 vuotta Lumijoen Lumiukkojen johtokunnassa ja 22 vuoden ajan sihteerinä. Nyt hän pohtii seuraavan vuosikokouksen kuvioita.
– Saa nähdä, pääsenkö pois. Että onko kenties sellaisia toiveita?
Puheenjohtaja Jussi Poutiainen vastaa lähes lauseen keskeyttäen.
– Ei ole.
Junkkosen työ seuran eteen nähdään arvokkaana. Hän on ollut pikkupojasta lähtien LuLu:n toiminnassa mukana.
– Se on elämäntapa. Kerran Lumiukko, aina Lumiukko, hän sanoo.
Kieltämättä piskuisessa seurassa on omaperäisestä nimestä lähtien kaunista hehkua. Lumijoen Lumiukkojen perustamisesta on tasan sata vuotta aikaa ja sitä juhlitaan sunnuntaina seurakuntatalolla.
Sadan vuoden aikana seuroja on tullut ja mennyt, mutta Lumiukot ei ole sulanut.
Seuran valikoimaan on kuulunut historian varrella monia lajeja nyrkkeilystä tennikseen, mutta kaksi tukipylvästä on edelleen pystyssä. Hiihto ja yleisurheilu ovat kestäneet tuulet ja tuiverrukset.
2010-luvun Lumiukkoja voi kuvailla koko perheen seuraksi, jonka pääpaino on lasten ja nuorten kerhotoiminnassa.
– Vakavahenkisen kilpaurheilun sijaan toiminta painottuu lasten ja nuorten liikuttamiseen. Jäsenmäärä on vajaat 150 ja viidesosa kunnan lapsista on aktiivisesti mukana LuLu:n toiminnassa, puheenjohtaja Poutiainen kertoo.
Kaksikko istuu Lumijoen urheilutalolla, joka valmistui 1970-luvun alussa. Tuolloin urheilutalon rakentaminen nähtiin mahdollisuutena saada urheiluopisto Lumijoelle, mutta kisan voittajaksi nousi Virpiniemi.
Tällä hetkellä urheilutaloa vuokrataan esimerkiksi metsästysyhdistykselle ja partiolaisille. Se toimii myös majoituspaikkana.
Seura järjestää vuosittain junioreille kymmenkunta hiihtokilpailua, jolloin urheilutalo toimii kilpailukeskuksena.
Urheilutalo ei ole rahasampo, mutta tuottaa riittävästi kulujen peittämiseksi. 1970-luvulla lainojen takaisinmaksu suisti seuran taloudelliseen ahdinkoon, mutta siitäkin selvittiin.
– Talkootyön merkitys on suuri. Vakioporukkaa riittää yllättävän hyvin. Ehkä tässä näkyy pienen maalaiskunnan etu, miehet näkevät.
Seuran toimintaan osallistumisen kynnys on matala, sillä vuosittainen jäsenmaksu on vain 20 euroa.
– Lumiukkojen vahvuus on monipuolisuus ja kyky sitouttaa ihmisiä. Seura ei ole näivettynyt, Poutiainen toteaa.
Lumijoki on hämmästyttävä pikkukunta, sillä sen asukasluku on ollut pitkään kasvussa. Tuorein arvio on 2 090, kun esimerkiksi 1980-luvulla pohjalukemat olivat 1 300:n pinnassa.
Seura tietää, ettei se pysty tarjoamaan laajaa kirjoa varsinkaan joukkuelajeissa. LuLu on myös ymmärtänyt, että lahjakkaimmat yksilöurheilijat saattavat lähteä Limingan, Oulun tai Raahen suuntaan.
– Se on taloudellinen realiteetti, Poutiainen myöntää.
Omista kasvateista voi silti olla ylpeä. Seurasta on ponnistettu jopa Suomen mestaruuteen, maaotteluvoittoon tai voimailulajeissa aina arvokisamitaleihin saakka.
Kun Lumijoen Lumiukkoja perustettiin, pohdinnassa olivat tutut kirit ja pyrinnöt. Mutta seura sai nimen, jota ei ollut kenelläkään muulla.
– Eikä ole ollut vielä tähänkään päivään mennessä, Junkkonen muistuttaa.
Fakta
Kilpaurheilussa seuran huippuvuodet alkoivat 1950-luvulla. Erityisesti menestys näkyi juoksulajeissa: seura pärjäsi esimerkiksi Oulun ympärijuoksuissa. LuLu:n kasvatti Sakari Peltoniemi voitti vuonna 1961 Ruotsi-ottelussa 10 000 metrin juoksun.
Mies menestyksen takana oli valmentaja Paavo Meskus, jota kutsuttiin Pohjois-Suomen juoksuprofeetaksi. 1960-luvulla Meskuksen tallin opeista sai nauttia myös tuleva Euroopan mestari Juha Väätäinen.
Painonnoston MM-mitalisti ja ME-mies Juhani Mursu aloitti uransa Lumijoen Lumiukoissa. 1990-luvulla seuran painonnostajat ja voimanostajat saivat menestystä arvokisatasolta asti.
Artikkelin lähde Kaleva 24.11.2016.