Leikki ja luovuus kesyttivät karaten

Oulun Karateseuran kilparyhmä on noussut nopeasti valtakunnan kärkeen.

”Me pidämme tätä urheiluna”, valmentaja Reijo Kangas selittää.

Karate

Hanna Kuusiluoto

Oulu

Keväällä 2015 mitaleita tuli yksi.

Vuotta myöhemmin niitä kannettiin SM-kisoista Ouluun repullinen, 13 kappaletta. Kohtuullisen kovaa kehitystä, voisi sanoa.

Oulun Karateseuran salaisuutta pitää mennä etsimään Toppilasta Satamatien varrelta, omin voimin kunnostetun dojon suojista.

Juuri nelikymppisiään juhlineen seuran historiasta löytyy Suomen mestaruuksia ja EM-mitaleita, mutta myös 15–20 vuotta kestänyt kuiva kausi kilpakaraten saralla.

Ja nyt nuorten lupausten kilparyhmä myllyttää valtakunnan kärjessä – Anniina Hietaharju, Marianna Liukkonen, Veikko Peltola ja Markus Mämmi on nostettu maajoukkueen haastajaryhmään, ja sinne ovat tyrkyllä myös Kreta Huomo ja Tomi Sieppi.

Hietaharju on alle 21-vuotiaiden Finnish Open -voittaja, Liukkonen teki saman tempun alle 15-vuotiaissa ja sijoittui juuri kolmanneksi Berliinissä avoimessa Banzai Cupissa, jossa vastassa oli ikäluokan Euroopan parhaimmisto. Liukkosen ja Peltolan seuraava tähtäin on nuorten EM-kisoissa ensi keväänä.

Ja koko juttu sai alkunsa vasta nelisen vuotta sitten.

– Me pidämme tätä urheiluna, valmentaja Reijo Kangas selittää.

– Emme noudata orjallisesti etikettiä, jota japanilainen perinne vaatii omalla maallaan. Urheilijat voivat olla enemmän omia itsejään, heittäytyä tekemiseen ja olemiseen.

Mutta ei niin, että kyse olisi kurinalaisuuden puutteesta. Päinvastoin.

– Olemme erittäin kurinalainen ryhmä. En kuitenkaan halua olla auktoriteetti, jota pitää kumarrella.

Heittäytyminen, itsensä ilmaiseminen, uskallus ja luovuus ovat leikkimielisyyttä, ja leikkimielisyys on OKS:n kilparyhmän katsannossa kaiken avain. Taito ja fyysinen kyvykkyys tulevat perässä kuin itsestään.

Kun lajia lähestytään psykologisen valmennuksen keinoin, psyykkisten kykyjen puute ei estä taidollista suoritusta.

– Ja vaikka taidollinen suoritus olisikin vielä keskeneräinen tai keskinkertainen, psyykkisesti vahva urheilija pystyy todennäköisemmin ylittämään itsensä kilpailussa, Kangas sanoo.

– Perinteisesti on menty taito ja fyysisyys edellä ja ihmetelty, miksi tulosta ei tule. Ja jos se johtuu psyykkisistä tekijöistä, sitä ei ole osattu nähdä, vaan vikaa on haettu taidosta.

Parikymmentä vuotta karatea harrastanut Kangas innostui kokoamaan kilparyhmää talvella 2012–2013.

Mies oli juuri saanut kouraansa liikuntatieteen maisterin paperit Jyväskylästä, kun seuraan ilmestyi nuoria harrastajia, joilla oli asenne kohdallaan, sekä irakilainen maahanmuuttaja, kotimaansa mestari, joka halusi kilpailla Suomessakin. Se oli alkusysäys.

Ikään kuin siinä sivussa Toppilan dojolla on opittu paljon työnteon ja tavoitteen saavuttamisen syy–seuraus-mallista. Kun nuorilta kysytään usein, mitä he haluavat, on helppo teroittaa sitä, mitä tavoitteen eteen on tehtävä.

Lajitaitojen lisäksi karate vaatii monipuolisia fyysisiä ominaisuuksia. Niitä on rakennettu muun muassa mäkijuoksulla Ruskotunturilla, pikajuoksulla, hypyillä ja aitajuoksulla Ouluhallissa ja kehittelemällä kuminauhoista ja voimisteluliinoista omia treenivälineitä.

– Kaikkea sellaista, mikä tukee lapsen ja nuoren kasvun aikana luontaista kehitystä, Kangas sanoo.

– Pyrimme hyödyntämään erilaisia herkkyyskausia.

Valmentaja Reijo Kangas aloitti kilpailemisen yhtä aikaa oppilaidensa kanssa. Tässä kata Markus Mämmin ja Veikko Peltolan kanssa. Kreta Huomo (vihreä vyö) tuli Toppilan dojolle kolme vuotta sitten, Marianna Liukkonen neljä. Karaten monipuolisuus ja kilpailuvietti imaisivat mukaansa.

Olympialajia voi uhata köyhtyminen

Hanna Kuusiluoto

Oulu

Karaten satakunta erilaista tyylisuuntaa tekevät lajista monelle maallikolle vaikeasti lähestyttävän – kuten ovat tehneet myös Kansainväliselle olympiakomitealle. Laji pääsee vihdoin parrasvaloihin Tokiossa neljän vuoden kuluttua.

Ongelmaa ei ole ollut kumitessa eli ottelussa, sillä loppujen lopuksi kaikki karatekat lyövät ja potkivat samalla tavalla. Sen sijaan katassa eli liikesarjoissa tyylisuunnilla on vahvat näkemyksensä arviointikriteereistä. Siksi Maailman karateliitto WKF on saanut punnertaa viitisentoista vuotta kehittäessään katalle arviointiperusteita, jotka ovat kelvanneet sekä tyylisuuntaliitoille että KOK:lle.

Olympiastatus on lajille valtavan hieno asia. Samoin kuin golf teki Riossa, karate pääsee näyttämään kasvonsa tavalliselle urheilukuluttajalle, parikymmentä vuotta lajia harrastanut, shotokan-tyylisuuntaan kuuluvan Oulun Karateseuran valmentaja Reijo Kangas sanoo.

Horisontissa on kuitenkin myös uhkakuvia.

– Ymmärrän oikein hyvin lumilautailijoita ja skeittaajia, joille esteettisyys ja itsensä ilmaisemisen monipuolisuus ovat tärkeitä arvoja, Kangas pohtii.

– Pelkään, että ensimmäisistä olympialaisista tulee karatelle ne hienoimmat, ja sen jälkeen siitä aletaan kitkeä asioita, jotka vaikeuttavat tuomarointia ja arviointia.

Kangas hakee esimerkin läheltä.

– Kun Soulin kisoihin myönnettiin taekwondo näytöslajiksi, se oli monipuolisempi laji kuin tänä päivänä. Sääntösuuntaus on mennyt siihen suuntaan, että huomattavaa osaa liikkeistä ei enää käytetä.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 10.11.2016.