Hyvinvoivan kaupungin juurilla
Arkkitehti Otto-Iivari Meurman halusi asemakaavan toteuttavan asukkaiden hyvinvointia.
Oulussa hänen työnsä katsotaan edesauttaneen puu-Oulun katoamista.
Pyrkimys määritteli hänen työtään myös Oulussa, jossa hän arkkitehti Aarne Ervin kanssa piirsi Oulun asemakaavan 1947. Jälkeenpäin tuon asemakaavan on sanottu ohjanneen Oulun rakentamista sellaiseksi kuin kaupunki on viime vuosiin asti muuttunut. Matalat puiset umpikorttelit ydinkeskustan ruutukaava-alueelta purettiin. Tilalle nousi liikerakennusten kivikaupunki 1950-luvulta lähtien. Jatkuvasti lisääntyvä väestömäärä suunnattiin uusiin lähiöihin.
Turo Manninen kirjoittaa Oulun kaupungin historiassa (1995), että Meurman ja Ervi pyrkivät luomaan Oulusta valoisan ja ilmavan. Talojen korkeudet vaihtelivat kolmesta viiteen kerrokseen. Rakennusliikkeet kuitenkin riistäytyivät arkkitehtien asettamasta rajasta, kun puukortteleiden tilalle tehtiin kuusi- tai seitsenkerroksisia taloja.
–Yhtenäiset katunäkymät on lyöty pirstaleiksi, Meurman totesi Kaltio-lehdessä vuonna 1962.
Arkkitehtien mielestä Oulun ruutukaavasta ”ikään kuin puuttuu keskipiste tai valtasuoni, josta olisi helppo orientoitua eri puolille. Vieraspaikkakuntalainen tuskin tietää, missä on kaupungin sydän”.
Meurman ja Ervi sijoittivat Oulun keskipisteen Hallituskadun ja Kirkkokadun risteykseen, kaupungintalon edustalla.
Otti-Iivari Meurman syntyi Ilmajoen kunnanlääkärin Otto Meurmanin perheeseen 4. kesäkuuta 1890. Lääkäri-isä vaihtoi työpaikkaa Laatokan rannalle Impilahteen sekä Tyrväälle Satakuntaan. Otto-Iivari valmistui ylioppilaaksi 1908 Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta ja arkkitehdiksi 1914 Polyteknillisestä Korkeakoulusta. Pian nuori arkkitehti sai työpaikan Eliel Saarisen toimistosta, jossa hän erikoistui asemakaavoitukseen.
Meurman pääsi 1918 asemakaava-arkkitehdiksi Viipuriin, jota hän suunnitteli vuoteen 1937 asti. Hän teki asemakaavat myös muun muassa Joensuuhun, Kajaaniin, Karhulaan, Riihimäelle ja Tornioon. Asemakaavaopin professorina Teknillisessä korkeakoulussa Meurman työskenteli 1940–1959.
Yhdyskuntasuunnittelun pioneeriksi kuvattu Meurman kirjoitti 1947 kaavoituksen oppikirjan Asemakaavaoppi (Otava), josta tuli ammattialan klassikko. Kirjassaan Meurman ottaa Oulun esimerkiksi, kun hän erittelee kaavasuunnittelun vaatimaa tutkimustyötä. Suunnittelijan on tunnettava tilastot ja ennusteet.
Suurin piirtein nykyisen Pohjois-Pohjanmaan kokoisessa kartassaan Meurman rajaa Oulun vaikutusalueita. Ympyröillä on merkitty Oulun osuuskaupan myymälät, ristillä kirkonkylät.
– Kaupungin vaikutusalue ulottuu yleensä siihen asti, missä toisen kaupungin vetovoima alkaa tuntua voimakkaammalta, hän toteaa.
Meurman määritteli Asemakaavaopissaan asumalähiön idean, joka ohjasi kaupunkien rakentamista 1960- ja 1970-lukujen Suomessa. Vaikka Meurman kannatti lähiöitä, hän piti omakotitaloja tärkeinä. Meurmanista väitöskirjan tehneen Ulla Salmelan (Kaupunkitila ja sosiaalinen hyvinvointi, Jyväskylän yliopisto 2005) mukaan hyvässä kaupungissa toteutuu kauneusarvojen rinnalla sosiaalinen vastuu.
– Vakaan yhteiskunnallisen kehityksen takeita olivat Meurmanin mukaan ydinperheiden asuttamat, väljät ja vihreät omakotialueet, Ulla Salmela kirjoittaa.
Fakta
Suunnittelijat vastaavat kysymyksiin ja ottavat palautetta kello 20 saakka.
Keskustavisiota voi kommentoida 2.12. saakka verkossa osoitteessa www.ouka.fi/keskustavisio
Asemakaavaoppi-kirjassaan vuonna 1947 Otto-Iivari Meurman kuvaa, mistä kaikesta asukkaiden hyvinvointi rakentuu hyvässä kaupungissa. Otto-Iivari Meurman tunnetaan yhdyskuntasuunnittelun oppi-isänä, joka teki myös Ouluun asemakaavan vuonna 1947.
Artikkelin lähde Kaleva 20.11.2016.