Pudasjärven Henry Moore veisti Lapin sodan alttarin

Vilho Outila on tehnyt Pudasjärvelle omalle tontille massiivisen muistopatsaan.

Taideteos kertoo sota-ajasta, joka merkitsi pikkupojalle itkua, pelkoa ja rukoilemista.

Esko Aho

Kuusamontiellä, Pudasjärven Hetekylän tiehaarassa Juustolan kohdalla Kollajantien puolella kummittelee. Tämäkin vielä, kun Syötteellä on toistuvasti havaittu ufoja.

Pohjois-Pohjanmaan Roswell jaksaa yllättää, siellä tienhaarassa kesäasunnon pihalla näkyy myös lukuisia pienoisveistoksia sekä yksi suuri Henry Moore -kokoluokan paasi.

Kuvanveistäjä ja runoilija Vilho Outila, 77, esittelee massiivista vuolukiviveistostaan, joka painaa neljä tonnia ja on pinnan viimeistelyä vaille valmis. Työ kunnioittaa paikalla alkanutta Lapin sotaa 1944–1945.

Outila on tehnyt taidetta, lähinnä veistoksia ja puureliefejä, parinkymmenen vuoden ajan. Lapsena syvästi lestadiolaisessa kodissa ei taidetta suosittu. Uusi alku tapahtui 1997, kun Outila palasi Lieksasta takaisin Pudasjärvelle.

– Muistomerkistä tulee eräänlainen Lapin sodan alttari. Tuo olio tuossa alhaalla kuvaa kaatuneiden ja siviiliuhrien sieluja. Nämä ovat rukoilevat kädet. Oman käsitykseni ja uskoni mukaan sielut ja rukoukset päätyvät Jumalan tykö.

– Liekit edustavat sotaa ja toisen puolen säännöllisemmät muodot Lapin rakennuksia ja siltoja, jotka hävitettiin.

Veistäjän ei tarvitse hyväksyttää teostaan millään raadilla tai toimikunnalla, koska se syntyi omasta aloitteesta ja lopullinen sijoituspaikka on omalla pihalla perikunnan mailla.

Pienet kellopatsaat jo osoittavat suunnilleen sen paikan, jossa Lapin sodan ensimmäiset kaksi saksalaisuhria menehtyivät, kun kenraali Ruben Laguksen joukot tulivat Kipinästä päin ja ampuivat heidät.

– Silloin tien reunat kasvoivat pajupensaita niin, että muodostui ikään kuin tunneli. Pari paikallista pikkupoikaa seurasi piilossa ojaa myöten saksalaisia, joilla oli teltat ja leiri suunnilleen nykyisen juustolan kohdalla. Naisjärvellä toinen saksalaisryhmä majoitettiin syntymäkotiini ja meidät siirrettiin evakkoon Orimattilaan.

– Tunsin toisen pojista. Myöhemmin hän osoitti minulle sotilaiden tarkan kuolinpaikan. Siitä lähtien olen kehitellyt omassa päässäni ajatusta muistopatsaasta. Se palauttaa mieleen myös oman varhaislapsuuteni sotien aikana, mikä tarkoitti itkua, pelkoa ja rukousta. Synnyin 17. marraskuuta 1939, kun talvisota alkoi 30. päivä.

Suomalaiset aloittivat kenraali Hjalmar Siilasvuon johtaman Lapin sodan varsinaiset sotatoimet Pudasjärvellä 28. syyskuuta 1944.

Ensimmäisinä Pudasjärvellä kaatuneet saksalaiset vartiomiehet haudattiin lähes samoille sijoille. Hautapaikat on löydetty metallinpaljastimella.

Outilan omat havainnot ovat vähemmän tieteellisiä, mutta henkilökohtaisesti koettuina yhtä tosia.

Kun Outila ryhtyi rakentamaan ensimmäistä mökkiä tienristeykseen, ohi kulkenut vanha mies oli neuvonut häntä, että paikalle ei voi rakentaa kummitusten takia.

– Mies kertoi nähneensä, miten saksalaissotilaat kävelivät tiellä peräkkäin manttelit päällä. Vastasin, että eipä haittaa. Pikemminkin tykkäisin, että kummituksia olisi. Itse olen sen jälkeen nähnyt toisen, vaalean pitkän pojan kaksi kertaa, samoin myös sisareni ollessaan yksin mökillä.

Kerran Vilho Outila meni istumaan sotilaiden hautapaikalle.

– Puhuin heille Jumalasta, miten he ovat tänne jääneet, vaikka kuuluvat Saksaan ja Jumalan luokse. Sen jälkeen kummituksia ei ole tontilla liikkunut. Minulla on heitä jopa vähän ikävä.

Artikkelin lähde Kaleva 13.11.2016.