Artikkelin lähde Kaleva
Elina UrsinOulun ylioppilaslehden toimituksessa vuoden viimeistä lehteä tehdään apeissa tunnelmissa. Päätoimittaja Minna Koivusen lisäksi Linnanmaan kampuksen toimituksessa työskentelee toimitusapulainen, toimittaja Anni Hyypiö. Yhteinen aika käy vähiin, ja lehden tulevaisuus näyttää harmaammalta kuin marraskuinen aamupäivä ulkona.
Oulun ylioppilaslehden kesällä uudistettua paperiversiota on tarkoitus tehdä vielä ensi vuosi, mutta sitten paperilehti vaihtuu digitaaliseksi julkaisuksi.
Ensimmäisenä ylioppilaslehdistä verkkoon ennätti Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan lehti WerkkoAnturi vuonna 2012.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston päätöksen mukaan lehden budjetista leikataan kolmannes, 20 000 euroa jo ensi vuoden alussa. Se tarkoittaa loppua toimitusapulaisen työlle.
– Leikkaus on suoraan pois laadusta, toimintaedellytykset vähenevät ja liikkumavara supistuu yhden työntekijän toimituksessa, sanoo Koivunen.
Maaliskuussa päätoimittajaksi valittu Koivunen pitää päätöstä arvovaltatappiona. Oulun ylioppilaslehdellä on kunniakas puolen vuosisadan historia opiskelijoiden ainoana äänenkannattajana Oulussa.
– Päätös seuraa valtapolitiikan tyyliä leikata kaikesta, vaikka ei olisi pakkokaan.
Nurinkurista Koivusen mielestä on myös se, että vuosi sitten edustajisto myönsi rahaa lehden nettisivujen uudistamiseen.
Leikkauksia puolustetaan muun muassa sillä, ettei paperilehteä enää lueta. Toiveena on myös lisätä mainostuloja verkossa, tavoittaa opiskelijat entistä paremmin ja lisätä keskustelua sekä jäsenpalveluita verkossa.
Tekniikan ja talouden edustajistoryhmän johtaja Tero Marinin mielestä lehti ei nykymuodossaan tyydytä jäsenistöä. Marinin mukaan edustajiston päätöstä edelsi jäsenkysely Oulun ylioppilaslehdestä.
Marin myöntää, etteikö muissakin jäsenpalveluissa olisi tarkistamisen vara, jotta ylioppilaskunnan jäsenmaksu ei vuosi vuodelta nousisi.
– Digitaalinen julkaisu on oikea suunta, samoin lehden leikkaukset. Digitaalinen formaatti pitää kuitenkin suunnitella hyvin. Emme halua huonoa, koska sekään ei tyydytä tai palvele jäsenistöä. Siirtymisestä ja siihen annettavista määrärahoista päättää uusi edustajisto, sanoo Tero Marin.
Humanistien ja kasvatustieteilijöiden edustajistoryhmän johtaja Liisa Väisänen pelkää leikkauksen vaikuttavan lehden laatuun.
– Lehden digiversioon ja markkinointiin tarvitaan rahaa, mutta myös uusia ideoita. Toimituksen työ pitää siirtymävaiheessa organisoida uudelleen.
Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 2011–2015 toimineen Ville Koivuniemen mielestä paperilehden ja digitaalisen sisällön muuttaminen pelkästään digitaaliseksi on ajatuksena mielenkiintoinen.
– Edustajisto on päättänyt leikata kolmanneksen Oulun ylioppilaslehden budjetista ja vaatii lehden digitalisoitumista lennosta ilman suunnitelmaa, mikä on mielestäni kohtuutonta lehden tekijöille.
Koivuniemen mielestä pelkästään taloudelliset perusteet paperilehden lakkauttamiselle ovat olemattomat, koska paperilehden ilmoitustuloilla maksetaan lehden painamisen, jakelun ja ilmoitusmyynnin kustannukset.
Ensimmäinen päätoimittaja Pentti Tuovinen muotoili ensimmäisessä pääkirjoituksessaan lehden linjan. Lehden piti tukea ylioppilaskunnan toimintaa tiedottamalla siitä ja toisaalta täydentää sitä muulla lehden aineistolla. Lehden tavoite oli myös ylioppilaskunnan jäsenten aktivoiminen.
Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (o.s. Ollakka) toimi lehden päätoimittajana vuonna 1971.
Tänä vuonna kymmenen kertaa
ilmestyvän ylioppilaslehden peruspainos on
Päätoimittajan apuna on noin 30 hengen avustajajoukko.
Ylioppilaslehteä jaetaan Linnamaan lisäksi kaikilla yliopiston kampuksilla sekä useissa telineissä Oulun keskustassa muun muassa kaupunginkirjastossa.
Kymmenestä lehden numerosta jokainen ylioppilaskunnan opiskelija maksa yhteensä viisi euroa. Paperilehden lopettaminen tuo säästöjä 1,6 euroa opiskelijaa kohden.
Artikkelin lähde Kaleva