Pienet luovat uutta historiaa

Perinteikäs Snellmanin sukutalo
Oulun keskustassa on nyt osa
suomenruotsalaisuuden korttelia.

Pia Kaitasuo

Kirkkokadun ja Albertinkadun kulmassa seisova Snellmanin talo on uljas muistomerkki Oulun kauppahuoneiden historiasta. Ruotsinkielistä opetusta ja kulttuuria vaaliva Svenska Kulturens Vänner i Uleåborg (SKV) osti kiinteistön vuosi sitten.

Valtion virastotalona yli puoli vuosisataa ollut arvorakennus on nyt lasten maailmaa: Albertinkadun puolen harvinaisesta porvaristalon portista käyvät Ruotsalaisen lastentarhan taaperoikäiset.

Pihamaata aiemmin hallinneet corollat ja kadetit ovat vaihtuneet poljettaviin malleihin. Kiipeilytelineet, suunnaton hiekkalaatikko, keinut ja leikkimökki muodostavat toiminnallisen ympäristön. Pitkän ulkorakennuksen mitalta on maalattu juoksurata: kelpaa siinä kipaista pikamatka jos toinenkin.

Ja siellä missä virkamies saattoi luvatta torkahtaa työpöytänsä ääressä, nukutaan nyt ihan luvan kanssa. Sen kun avataan seinäkaapit ja lasketaan telttasängyt päiväunia varten.

Talossa saattoi Snellmanien aikaan nähdä pariovien kautta seitsemän salin läpi. Tuntuma siitä on säilynyt. Pienet saattavat edetä pitkää käytävää pitkin aloittaen alle 3-vuotiaina leppäkerttujen-ryhmästä ja siitä edelleen siileihin, oraviin ja kettuihin ennen siirtymistään korttelin toiselle laidalle esikouluun.

Suojelukohteessa on tehty paljon muutoksia vuosien saatossa. Siksi se muotoutui tarhan tarpeisiin hyvin vähäisillä muutoksilla.

– Käytännössä vain pari myöhemmin rakennettua väliseinää purettiin, jotta saatiin suurempia tiloja. Pinnat olivat hyvässä kunnossa, lamppujakin entisiä, SKV:n toiminnanjohtaja Anders Wentin selittää.

Ulkoseinän vierelle tehtiin kulkua helpottava liuska rakennuksesta erillisenä yksikkönä.

Talon ulkorakennus on aivan ainutlaatuinen pala Oulun historiaa. Wentinin mukaan sille ei ole vielä mietitty käyttöä.

Snellmanin talon historia on vahvasti läsnä. Kapea ja kiemurainen portaikko vintin piiankamariin on sentään suljettu turvaportilla, jotteivät 5-vuotiaat, ketut, innostuisi kiipeilemään ja tuuskahtaisi nenilleen. Piiankamarissa on nyt johtaja Jaana Lehtiniemen valtakunta.

Meidän ajallemme on aiemmassa remontissa taltioitu muutama kurkistusaukko menneiden aikojen interiööreihin. Erityisen hieno on G. A. Snellmanin panelioveen piirtämä nimikirjoitus
vuodelta 1885.

Lasikuisti vuoden 1860 laajennuksesta on pääsisäänkäynti. Pienten kenkien rivistöt kiertävät erkkeri-ikkunoiden alla.

– Tämä kuisti muistuttaa meitä Reinilän talosta, jonne ehdimme ikävöidä, Lehtiniemi toteaa.

Ruotsalainen lastentarha sijaitsi jonkin aikaa SKV:n omistukseensa hankkimassa Reinilässä, toisessa porvariskartanossa keskustan toisella laidalla. Siitä luovuttiin koska käytännön syistä oli viisasta keskittää toiminta yhteen kortteliin.

Svenska kulturens vänner i Uleåborg on nyt jämäkästi siinä korttelissa, johon koulutoiminnot siirtyivät sodan tuhottua naapurikorttelissa sijainneen rakennuksen. Käytännössä vain torinpuoleinen nurkka on muiden.

Snellmanin talon naapuri, Weckmannin talo, jossa sijaitsi aikoinaan Oulu Oy:n juhlahuoneisto, ostettiin lokakuussa 2008. Tarha toimi siellä Reinilän jälkeen. Nyt Sepänkadun ja Kirkkokadun kulman kahden rakennuksen neliöt ovat muun muassa opetustiloina, oppilasasuntolakin sinne on luotu.

Juhlahuoneistolle toiminnanjohtajalla on mielessä oiva käyttö: Wentin näkisi tilan mieluusti puheissa olleen Pohjolan talon, Nordens Husin, asemapaikkana. Sellaiselle nähdään tarve nyt, kun seudun yritykset suuntaavat Ruotsin ja Norjan markkinoille ja ruotsin taidoille on suurta kysyntää.

Joko katselette korttelin viimeistä kulmaa sillä silmällä, Anders Wentin?

– Ei sentään. Kaksi viimeistä rakennusta hankittiin velkarahalla. Toinen mies saisi tulla puikkoihin sitä varten, hän naurahtaa.

Fakta

Oulun vuoden 1822 palossa säästynyt

Snellmanin talo koostuu useammasta eri-ikäisestä osasta. Vanhimman osan hirsirunko on vanha Tulindbergin talo vuodelta

1787.

Se on harvoja Oulun vuoden 1822 palossa säilyneitä rakennuksia.

Talo siirrettiin nykyiselle paikalleen tontin sisäreunalta vuonna 1828. Tällöin rakennukseen lisättiin kaksi huonetta.

Ulkorakennus vuodelta 1828 on aivan ainutlaatuinen palanen oululaista historiaa. Se ja viereisen tontin Weckmanin talon piharakennus ovat viimeiset lajissaan.

Omistajat

Rakennuksen ensimmäinen haltija oli 1796–1810 läänin kamarineuvos ja säveltäjä Erik Tulindberg (1761–1814). On arveltu, että Suomen ensimmäiset kamarikonsertit järjestettiin siellä.

Tulindbergin vävy Herman Enbom (1776–1839) osti rakennuksen vuonna 1810.

Kauppias Johan Wilhelm Snellman G:son (Gerhardsson) avioitui Jeanette Enbomin kanssa ja rakennutti kauppahuoneen vaimonsa kotitalon viereen. Hän osti Enbomin talon huutokaupassa ja laajensi sen kiinni kauppahuoneeseen. Ullakolle tehtiin näköalapaikka, josta kauppaneuvos Snellman katseli satamaan ja Toppilan telakalle. Vuonna 1860 rakennettiin vielä laajennus.

Snellmanin talo siirtyi ensin hänen poikansa kauppaneuvos ja valtiopäivämies Albert Oskar Snellmanin (1844–1894) omistukseen. Albertinkatu, aiempi Tehtaankatu, nimettiin uusiksi hänen mukaansa.

Vuonna 1895 talon omistajaksi tuli nuorempi poika Karl August (1849–1920). Taloa laajennettiin jälleen ja sen interiööriin tehtiin runsaasti muutoksia.

Karl Augustin tytär Alma peri rakennuksen. Hän möi sen valtiolle vuonna 1938, tosin valtio oli jo vuokralaisena 1927–1938.

Svenska Kulturens Vänner i Uleåborg (SKV) osti kiinteistön vuonna 2014.

Lapset ja henkilökunta viihtyvät Snellmanin talon miljöössä. Toiminnanjohtaja Anders Wentin (oik.) voi olla tyytyväinen SKV:n viimeisimpään hankintaan.

”Meillä henkilökuntakin huolehtii, että tarhassa riittää pienokaisia”, koulun musiikinopettaja Ilkka Alapirtti nauraa noutaessaan Nathalian ja Nicholaksen.

Tomas Hutri on
jo ovensuussa valmiina kirmaamaan iltapäivän leikkeihin.
Jukka-Pekka Moilanen



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva