Artikkelin lähde Kaleva
Romaani
Tammi 2015.
Nymanin Kreetalle tämä valkenee kukkakaupan myyjän ilmoittaessa hänen kantavan lasta. Siinä sitten muistellaan ja päivitellään miehen kanssa, mikä jäi ja milloin.
Raskauden kestosta, tulevan äidin painosta ja Hippiäiseksi nimetyn ihmistaimen painosta pidetään kirjaa. 35-vuotias Nymanin Kreeta on selvinnyt mukavaan uraputkeen ja vakaaseen liittoon tutkija-Mikon kanssa. Omistusasunto omalla sisäänkäynnillä löytyy.
Raskausuutinen laittaa kaiken uuteen uskoon, kun pitkään itselleen elänyt nainen joutuu lähtemään tuntemattomalle, vaappuvalle taipaleelle kohti neuvolaa ja hormonimyrskyjä.
Inga Röning kirjoittaa kokeneena vetävästi. Teos tuntuu kepeältä, vaikka se sisältää syviäkin vesiä. Kreeta joutuu raskauden myötä pohtimaan omaa synnyinperhettään ja sen keskinäisiä suhteita.
Oman äidin kaipuu tuntuu musertavalta. Itsellinen kaupunkilaisnainen haluaisi äitinsä rinnalleen tullessaan itse äidiksi.
Kokemus on varmasti monille naisille tuttu.
Teoksessa on bridgetjonesmaista kohellusta ja kapinaa, mikä osoittaa tekijän taidot romanttisen naistenviihteen tekijänä. Tätä voi käsikirjoittajanakin toimineelta kirjailijalta odottaa.
Jokin teoksessa silti häiritsee.
Se on hauska, viihdyttävä ja koskettava. Päähenkilö on samaistuttava ja kiinnostava. Henkilökohtaisen menneisyyden avaaminen ja päättömien tapahtumaketjujen seuraaminen on hyvin rytmitetty. Dialogit ovat mahtavan eläviä ja kertojan sisäinen ääni hykerryttävän herkullinen.
Teos täyttää kaikin tavoin äidiksi kasvamisen kertomuksen vaiheet järkytyksestä kapinaan, potkupuvun ostamisesta rakkaudelle antautumiseen.
Tässä on teoksen heikkous. Se vahvistaa äitimyyttiä kyseenalaistamatta ja toistaa tuttua kertomusta. Onko Kreetalla lopulta muutakaan vaihtoehtoa kuin heittäytyä tuohon ihanaan yövalvomiseen? Kuten Nymanin Kreeta, saavat äidit raskaus- ja synnytyskertomuksensa kautta vallan, äidin tittelin.
Kreetan isä on etäinen, hänen vaimonsa vielä etäisempi, itsekäs ja pahansuopa, vain omille lapsilleen elävä.
Äidit kokevat outoja hetkiä neuvolassa, äidit kärsivät ilmavaivoista ja seksuaalisen halun räjähdyksestä. Äidit kärrätään pitkin sairaalan käytäviä ja huutaa ei saa, koska se vie voimia ja pitkittää synnytystä.
Äiti on edelleen heteropariskunnan toinen osapuoli, romanttisen rakkauden liiton täydentymä ja yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäjä.
Vähän puhutaan muista äitiyden muodoista, sijaisäideistä, perhekotien äideistä, sosiaalisesta tai psykologisesta äitiydestä, vaikka pakolaisvirta nostaa nyt esiin lasten lähettämiset Ruotsiin sodan alta.
Röningin teos on ihana, mutta se ei puhu sanakaan peräruiskeista.
Artikkelin lähde Kaleva