Nettivideohitti ilman karttaa

Harva poika voi sanoa ajaneensa kilpaa Teemu Selänteen
kanssa polvenkorkuisella motocrosspyörällä tai pelanneensa
flipperiä rahasta Pekka Rinteen ja Olli Jokisen kanssa.

Juho Manninen voi. Kamerakännyköillä aloitetusta
NHL Without a Mapista kasvoi menestyssarja, joka kurkistaa
omalaatuisella tyylillä kiekkomaailman syövereihin.

Teemu Wilenius

Kaverukset olivat suunnitelleet monimediatuotantoa jo pitkään jääkiekon tai lumilautailun ympärille, mutta varsinainen kuningasidea syntyi syksyllä 2012.

Jyväskyläläinen Juhani Putkonen oli lähdössä seuraavana keväänä NHL-kiekkoilija Ville Leinon luokse Buffaloon. Putkonen houkutteli oululaista ystäväänsä Juho Mannista mukaan reissulle.

Ajatus kiinnosti Mannista, mutta silti hän vastasi Putkosen ehdotuksiin useaan kertaan kieltävästi. Mannisella oli haluja, mutta ei rahaa toteuttaa matkaa.

Sitten Mannisen mielessä välähti ajatus. Olisiko joku taho valmis antamaan taloudellista tukea, jos he tuottaisivat reissusta matkapäiväkirjatyylisen paketin?

Ideana oli tehdä blogikirjoituksia, joita olisi höystetty valokuvilla ja lyhyillä videopätkillä.

– Sarjamme lähtökohta oli alun perin, että kaksi suomalaista urpoa lähtee pyörimään Amerikkaan ja pääsee sattumalta kurkistamaan hiukan NHL-pelaajien maailmaan.

Idea oli uusi ja omaperäinen. Myynti- ja markkinointitöitä aiemmin tehnyt Manninen onnistui kauppaamaan ajatuksen muutamassa viikossa parille yritykselle niin, että sai reissun kiinteät kulut pois.

Kolmen viikon mittainen unelmamatka toteutui.

– Matkan varrella idea jalostui niin, että teimme lopulta reissusta 13-jaksoisen nettivideosarjan, joka oli kuvattu kännykkäkameroilla, Manninen kertoo.

NHL Without a Map oli syntynyt.

Kaksikon rento ja välitön meininki upposi katsojiin. Ensimmäistä tuotantokautta katsottiin yhteensä noin 40 000 kertaa.

– Se oli meille enemmän loma. En uskaltanut siinä vaiheessa haaveilla, että tämä voisi kasvaa mihinkään.

Niin kuitenkin kävi. Ilta-Sanomien urheilun esimies Vesa Rantanen näki seuraavana kesänä kaksikon tekemiä videopätkiä ja innostui aiheesta.

Rantanen halusi sarjan julkaisun Ilta-Sanomien verkkolehteen ja lupasi auttaa asioiden järjestelyssä – muun muassa akkreditoinneissa otteluihin ja yhteyksissä pelaajiin, jos kaverukset päättävät lähteä vielä uudelle matkalle.

– Yhteistyökumppaneiden hankkiminen oli helpompaa, koska näkyvyys oli aivan eri luokkaa kuin ensimmäisellä tuotantokaudella, Manninen sanoo.

Kasvanut tukijoiden määrä näkyi satsauksissa. Keväällä 2014 Pohjois-Amerikkaan lähti Mannisen ja Putkosen seuraksi kuvaaja Jussi Turunen. Kolmikko reissasi NHL-kaupunkeja ristiin ja rastiin viiden viikon ajan ja kuvasi oikeilla videokameroilla 12-osaisen sarjan.

Manninen ja Turunen hoitivat tuotantokauden editoinnin yhteistuumin.

Maan suurimman verkkomedian ansiosta suosio räjähti käsiin. NHL Without a Map 2 keräsi yhteensä noin puoli miljoonaa katsontakertaa. Molempia Teemu Selänteen ympärillä pyörineitä kahta jaksoa tuijotettiin lähes satatuhatta kertaa.

– Kausi oli jo sen verran menestys, että rohkenin jättää vakituisen päivätyöni ja ryhtyä päätoimiseksi yrittäjäksi, Manninen kertoo.

Myös sarjan kolmas tuotantokausi toteutettiin yhteistyössä Ilta-Sanomien kanssa.

Manninen otti itselleen entistä enemmän vastuuta. Hän teki puoli vuotta taustatyötä kuvauksia varten, hankki kaikki yhteistyökumppanit ja hoiti itse editointivaiheen.

– Olihan se melkoinen urakka. Itse reissu oli leppoinen, mutta videomateriaalin leikkaaminen vei tolkuttomasti aikaa.

– Tulimme kuuden viikon kuvausmatkalta takaisin Suomeen maaliskuun puolivälissä, ja viimeinen jakso 13-osaisesta sarjasta julkaistiin 20. toukokuuta. Esikoiseni Ella syntyi huhtikuun lopussa, joten se oli melkoista ruljanssia.

Kannattaa takoa, kun rauta on kuumaa. Mannisen yhden miehen yritys J-Man Productions tuotti kesän ja syksyn aikana neljä uutta nettituotantoa.

Niistä merkittävin on NHL Without a Mapin jatkumona syntynyt Summer Camp, joka rakentuu suomalaisten NHL-pelaajien kesäharjoittelun ja leikkimielisen kisaamisen ympärille.

– Olisimme saaneet kesäsarjan televisioon, jos olisimme halunneet. Mietimme asiaa, mutta rehellisesti sanottuna saimme sen verran hyvän kokonaisdiilin netin puolelta, että oli järkevää pysyä vielä siellä.

– Televisioon pääseminen ei ole enää itseisarvo. Nykyajan nuoret tykkäävät katsoa kaiken netistä, jopa televisio-ohjelmat, Manninen sanoo.

Manninen on onnistunut rakentamaan kovalla työllä – ja osin onnella – nettivideoista unelma-ammatin.

Ensi keväänä edessä on neljäs kuvausmatka Pohjois-Amerikkaan.

– Homma käy tietyllä tapaa haastavammaksi. Koko ajan pitää keksiä jotain uutta. Mikään sarja ei voi jatkua loputtomiin, sen huomaa vaikka Putouksesta.

Kunnianhimoa ei puutu.

– Olemme miettineet paljon muitakin urheilulajeja. Esimerkiksi futiksen MM-kisat kiinnostaisivat. Toistaiseksi lätkässä on riittänyt työtä ja ideoitavaa.

– Pakko tässä on yrittää kasvaa isommaksi ja paremmin tuotetuksi. Aina on olemassa se mahdollisuus, että myydään juttu Jenkkeihin ja aletaan puhua rallienglantia.

teippaa kameraa kiinni
Selänteen jääkiekkokypärään. Juho Manninen editoi Summer Campin jaksoa kotinsa työhuoneessa Helsingissä.

Artikkelin lähde Kaleva