Liminkaan muutto näkyy uusimman kirjan miljöössä

Paluu Pohjois-Pohjanmaalle muutti
Harri Tuomelan romaanienkin
maiseman.

Anssi Väisänen

Tunnelma, ihmissuhteet, miljöö, luontokuvaus ja dialogit. Niiden välittämiseen kirjailija Harri Tuomela keskittyy romaaneissaan. Lyhyitä lauseita, pelkistettyä tekstejä.

– Pähkäilen aina itsekin, miten tarkkaan yksityiskohtia pitäisi kuvailla. Ei pikkutarkasti, jos niillä ei ole merkitystä itse tarinan kannalta. Havahdun joskus siihen, että teksti menee liian tarkaksi, Limingassa asuva kirjailija Harri Tuomela naurahtaa.

Tyylikysymyksiä.

Harri Tuomelalta on juuri tullut painosta neljäs romaani, Eräänä syksynä. Aiemmista teoksista poiketen viimeisin ei ole niin suoraan jännitysromaani.

– Tässäkin rikos tapahtuu, mutta kirja ei välttämättä ole jännäri. Tunnelma on mystinen ja jännittävä, mutta ihmissuhteiden ja maalaiselämän kuvaaminen ovat etusijalla, Tuomela kuvailee.

Raahesta kotoisin oleva Tuomela asusti kahdeksan vuotta puu-Vallilassa Helsingissä, josta matka kulki neljä vuotta sitten takaisin Pohjois-Pohjanmaalle, Haapajärvelle. Liminkaan hän muutti kaksi vuotta sitten.

Vallilan murhamammat ja Vallilan veitsityöt sijoittuvat kirjailijan silloiselle asuinalueelle. Rottalehdon tapahtumat sijoittuvat osaksi Ouluun, Eräänä syksynä -kirjan näyttämönä on pieni pohjoissuomalainen kylä.

– Kyllähän sitä aina ammentaa aiheita asuinympäristöstään. Olen lukenut paljon. Kun siihen yhdistää, mitä on kuullut ja nähnyt, tarinan aiheet alkavat usein olla kasassa. Sitten pitää vain jalostaa aihetta ja kirjoittaa.

”Tunnelma on mystinen
ja jännittävä, mutta ihmis-
suhteiden ja maalaiselämän kuvaaminen ovat etusijalla.”

Harri Tuomela

kirjailija

Paluumuuttaja osaa hahmottaa helsinkiläisen asuinympäristön ja Limingan olennaiset erot.

– Puu-Vallilassa kuuli aina, mitä naapuri oli tekemässä. Naapurien tekemisistä oltiin myös kiinnostuneita. Alueena se on vähän kuin Oulun Raksila. Tiiviillä puutaloalueella oli tietyllä tavalla yhteisöllisyyttä. En osaa sanoa, ovatko ihmiset siellä kuitenkaan kovin erilaisia, Tuomela pohtii.

Limingassa Tuomela nauttii tilasta.

– Täällä ei asuta niin tiiviisti. Täällä yhteisöllisyys riippuu paljon asumismuodosta: kun on paljon omakotiasumista, ihmiset ovat enemmän hajallaan. Täällä on enemmän tilaa ja omaa rauhaa. Toisaalta pienellä paikkakunnalla huomaa, miten sukulaisuussuhteet ja tuttavuudet vaikuttavat kanssakäymiseen.

Liminkalaiskirjailija ei lähde nimeämään varsinaista esikuvaansa, mutta vaikutteita hän tunnustaa ottaneensa monelta kirjailijalta.

– Olen lukenut paljon ruotsalaisten Anna Larssonin, Mari Ljungstadin ja Åsa Larssonin kirjoja. Suomalaisista Outi Pakkasen ja Pirkko Arhipan jännärit ovat olleet mieleen.

Kaikki naiskirjailijoita?

– Niin. Heitäkään ei kiinnosta räiskintä ja toiminta. Ihmiset ja tunnelmat ovat etusijalle, Tuomela sanoo.

Seuraava kirja on jo työn alla.

– Nyt on vuorossa taas selkeä jännäri, joka sijoittuu Oulun eteläpuolelle Raahen lähelle maalaisympäristöön. Ja tarkoitukseni on tehdä vielä kolmas Vallila-kirja, niin saan trilogian täyteen.

Kirjoittamiseen on aikaa.

– Olen nyt näillä töin. Limingasta on erittäin vaikea saada erityisopettajan paikkaa. Tiukka itsekuri: kaksi–kolme tuntia kirjoittamista päivässä, niin säilyy koko ajan tuntuma tarinaan, Harri Tuomela sanoo.

Fakta