Artikkelin lähde Kaleva
Jokivarressa asuttiin Erkkolan, Hintan, Iinatin, Kastellin, Knuutilan, Maikkulan, Wärttön ja Saarelan tiloilla.
Kostunut, reunoiltaan hieman homeen purema kartta Oulujoen kantatiloista löytyi vanhasta aitasta Oulun Myllyojalla. Naapurissa Pääskytiellä asuva Riitta Herva ymmärsi kartan arvon ja toimitti sen viime kuussa Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin.
– Se oli pakattu rullalle ja saanut pintaansa jo homeläiskiä, Herva kertoo noin kaksimetrisestä paperikääröstä.
Kartta on piirretty käsin ja päivätty valmistuneeksi 18. marraskuuta 1882. Pohjois-Pohjanmaan museosta arvioidaan, että kartta liittyy isojaon toimituksiin, joilla määriteltiin aikaisemmin sekavat tilojen rajat selkeimmiksi.
Kartta on saattanut lojua liki koko ikänsä, 133 vuotta, Litendalin talon aitassa, josta se nousi esiin, kun piispa Juho Mannermaan perikunta siivosi rakennusta.
Mannermaa työskenteli 1936-1943 Oulun hiippakunnan piispana ja oli ostanut Lintendalin tilan perheelleen 1930-luvulla.
Karttaan on merkitty kaikki Oulujoen varren vanhat kantatilat Turkansaaresta Toppilaan saakka.
Jokivarsi vilisee tilojen nimiä, jotka näkyvät nykyään kaupunginosien nimissä. Siellä on muun muassa Erkkola, Hintta, Iinatti, Kastelli, Knuutila, Maikkula, Wärttö ja Saarela.
Vanhasta kartasta on nähtävillä muutama hyvälaatuinen kopio, sillä Riitta Herva kuvautti paperirullan digitaaliseen muotoon Granossa eli entisessä Multiprintissä Ilmarinkadulla Oulussa. Oulun yliopistollisen sairaalan pitkäaikainen patologian erikoislääkäri ja professori ripusti kopion työhuoneensa seinälle kotonaan.
Eläkkeellä oleva hammaslääkäri Antero Allas Oulun Kuusiluodosta puolestaan touhusi kartasta kopioversion Nallikarin tennishallin seinälle. Siellä kuka tahansa voi piipahtaa tutkimaan Oulujoen vanhoja kantatiloja vaikka suurennuslasin avulla.
Kartalla näkyvät tilat sijaitsevat entisen Oulujoen pitäjän Oulunsuun kylässä, jossa tiedetään olleen
51 kantatilaa. Se oli Oulujoen kylistä suurin. Antero Tervonen kirjoittaa Oulujokisten sata vuotta -historiakirjassa (1999), että Oulujoensuun asutustihentymät muodostuivat Kastelliin sekä Oulujoen kirkon kohdalle.
Maatiloilla elettiin 1880-luvulla murroskautta, kun tuotanto vaihtui viljanviljelystä karjatalouteen. Oulujoen ympäristö säilyi kuitenkin pidempään kasvinviljelyvaltaisempana kuin muu maaseutu Oulun läänissä.
Oulun maaherran teettämien laskelmien mukaan Oulun maalaiskunnassa oli vuonna 1880 yhteensä jo 1 119 lehmää, 827 lammasta, 362 kanaa sekä 231 hevosta. Sikoja oli vain 75.
Jokirannan talojen pihanmailta seurattiin vielä 1880-luvulla tervaveneitä, joita lähdettiin laskemaan avuksi kiperiin koskipaikkoihin. Vähäisessä määrin Oulujoessa uitettiin myös puuta.
Kesäkuussa 1880 Oulujoelle ilmestyi uusi höyrylaiva, nimeltään Laine, joka liikennöi Oulun ja Muhoksen väliä pitkälle 1900-luvun puolelle.
Laivaliikenne joessa lopahti, kun Oulusta rakennettiin rautatie Kajaanin suuntaan. Samalla autot levisivät maanteille.
Lastenlääkäri, kirjailija Pekka Jurvelin kirjoittaa Vaiettu joki -kirjassaan (2002), että ”maatalot ovat Oulujoen alajuoksun arvokkaassa kulttuurimaisemassa kautta aikojen olleet suurempia kuin ylisessä jokivarressa.
Maa on viljavaa, vanhaa merenpohjaa. Pyhäkosken alapuolisen jokiosuuden rannat kohosivat merestä vasta 1 500 vuotta sitten. Joki ja lohi muodostivat täällä tuntuvan osan talojen vaurautta.”
Artikkelin lähde Kaleva