Artikkelin lähde Kaleva
Arto KiuruPudasjärvi– Kuinka monta asiakasta oli bussissa, kun tulit nyt aamulla Oulusta Pudasjärvelle? tivaa Pekka Nevakivi, 80, Nevakivi Oy:n taukohuoneessa Pudasjärvellä.
Arvelen Kuusamoon ajavassa bussissa olleen Oulun ja Pudasjärven välillä puolen tusinaa asiakasta. Nevakivi ehdottaa kymmentä.
– Ihmiset ajavat linja-autolla yhä harvemmin, hän miettii.
Nevakivi uskoo, että pienet maaseuduilla toimivat bussiyritykset sinnittelevät Suomessa niin pitkään kuin kunnat hankkivat niiltä koulukyydit sekä muun ostoliikenteen.
Nevakivi seuraa muutenkin linjaliikennettä yhä herkeämättä.
Hän innostuu rupattelemaan Ajokki Royal -bussista, joka 2011–2014 ajoi maailman ympäri.
– Pari Royalia on meidänkin varikollamme, Nevakivi kertoo.
Pudasjärvellä 1925 perustetun Nevakivi Oy:n eläkkeellä oleva toimitusjohtaja Pekka Nevakivi on pohjoissuomalaisen linjaliikenteen vanhimpia liikennöitsijöitä.
Taukohuoneen seinää kiertävät perheyhtiön vanhojen bussien kuvat.
– Tuolla englantilaisella Bedford -merkkisellä bussilla minä ensimmäisen tilausajoni 1955 ajoin, hän näyttää.
Kuorma-auton rattiin Nevakivi istui ensimmäisen kerran jo kuusivuotiaana kotipihallaan.
1950-luvun alussa Nevakivi alkoi ajaa Volvon seka-autolla pieniä tavarakuljetuksia Pudasjärven kirkonkylälle.
– Limonaatia ja muuta pientä kylän kauppoihin ajoin, Kuusamontiellä en saanut ajaa.
Pudasjärvi oli jo yli sata vuotta sitten tärkeä liikenteen risteyspaikka.
– Hevoset ja porotokat kulkivat Pudasjärven kautta mennen tullen, rahtia kulki koko ajan nykyisen Murmanskin alueella sijainneen Kantalahden ja Oulun välillä, Nevakivi tietää.
Liikennöitsijän isän isä Taneli Nynäs omisti Pudasjärvellä Kötölän kestikievarin.
– Kestikievarin hevosella pappani ensimmäiset kuljetushommat Pudasjärvellä hoiti, isäni osti ensimmäisen autonsa kievarista saamillaan kahvimarkoilla.
Pekka Nevakiven isä Reino Nevakivi alkoi puolestaan liikennöidä Oulu–Pudasjärvi-väliä keväällä 1925.
Kötolän kestikievarissa Pudasjärvellä varttunut Reino ajoi kuorma-autoa jo viisitoistakesäisenä.
Kirjallisen vakuutuksen ammattitaidosta hän sai omalta isältään, sekä tuolloin Pudasjärvellä apteekkarina toimineelta Oskari Wiikinkoskelta.
Liikennöitsijä sai Pudasjärvellä lempinimen Kötö-Rekke.
– Ei minuakaan kukaan Pekkana puhutellut, olin aina Kötö-Reken poika, Nevakivi muistelee.
Kumipyöräliikenne herätti aluksi ärtymystä.
Kiimingin kuntakokous käsitteli 1913 aloitetta autoliikenteen kieltämiseksi Kuusamontiellä, koska sen mielestä autoliikenne olisi häirinnyt hevosliikennettä.
– Onneksemme aloite ei mennyt läpi, Nevakivi hymyilee.
Matka Pudasjärveltä Ouluun kesti 1930-luvulla helposti yli kolme tuntia. Väliä liikennöi Nevakiven ohessa Juntusen liikenne. Oulu–Kuusamo-väliä ajoi säännöllisesti myös postiauto.
Nevakivi kertoo, kuinka hänen isänsä sekä yksi postiautoa ajavista kuskeista koettivat keskellä talvea 1930-luvun alussa käynnistää Graham-Paige -merkkistä postiautoa Pudasjärven postikonttorin pihassa.
Kun auto ei käynnistynyt, päättivät kuskit asettaa sen eteen hevosen kauralaatikon.
– Postikonttorin vieressä asunut postinhoitaja oli ulkohuoneeseen mennessään nähnyt apelootan auton edessä. Hän kauhisteli näkemäänsä postiauton häväistystä koko kylälle ja soitti asiasta lopulta silloiseen Postihallitukseen, Nevakivi nauraa.
Reino Nevakivi perusti Nevakiven liikenteen 1925. Samana vuonna hän poseerasi Pudasjärven kirkonkylällä omistamansa T-mallin Fordin edessä hanuria soittavan Ilkka Kelhän kanssa. Reino Nevakivi perusti Nevakiven liikenteen 1925. Samana vuonna hän poseerasi Pudasjärven kirkonkylällä omistamansa T-mallin Fordin edessä hanuria soittavan hanuristi Ilkka Kelhän kanssa. Pekka Nevakivi työskenteli isänsä vuonna 1925 perustaman Nevakiven liikenteen toimitusjohtajana sekä bussikuskina 1955–1989.
Artikkelin lähde Kaleva