Kaikissa on se jokin

Kaakkurin koululaiset tekivät oopperaa, joka opettaa myös itsestä.

Pia Kaitasuo

Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhla on saanut kahdessa Oulun seudun koulussa aivan erityisen merkityksen.

Kansallisoopperan Olli Kortekankaalta tilaama koululaisooppera Jannen tarina nähdään Oulun Kaakkurin yhtenäiskoulussa ja Ylikylän yhtenäiskoulussa Kempeleessä.

Partituuri ja ohjeistusta saatiin kouluille toukokuussa. Suu lopsahti auki muiltakin kuin musiikin vastaavalta opettajalta Sanna Peltomäeltä.

– En tiennyt partituuria tutkiessani itkeäkö vai nauraa, hän muistelee.

Iso hyppäys tekemisen tasossa, opettajat toteavat. Koululla ei esimerkiksi ole näin suurten yhteisesitysten perinnettä.

Kuorokin on toiminut paljon pienemmässä muodossa, luokanopettaja Hannaleena Enbuska mainitsee.

Silti haaste uskallettiin ottaa vastaan. Metodiksi otettiin mallista oppiminen.

– Laulut jaettiin tasan joka luokka-asteen kesken ja opettajat vastasivat omiensa harjoituttamisesta. Kun laulut olivat hallussa, kokoonnuttiin yhteen ja opetettiin ne toisille, Peltomäki selittää.

Kaakkurin koulun oopperakuoroon olivat tervetulleita kaikki. Riitti, että oli halu olla mukana. Ikähaarukkakin on ajateltua laajempi: kuoro on tarkoitettu 5.–6.-luokkalaisille, mutta Kaakkurissa mukaan pääsivät myös 3. ja 4. -luokkalaiset.

Yläluokkien oppilaita on tanssijoina ja rytmiryhmässä.

Kaakkurin opettajien päätös esittäjien valinnasta korostaa hienosti oopperan loppukohtausta. Siinä lauletaan suurella innolla ja vakuuttavasti, miten meillä jokaisella on oma lahjamme – kuten Jannella säveltämisen lahja.

– Mää oon junan kärjessä, periaatteessa vien junaa, kertoo neljäsluokkalainen Samu Heiskanen tärkeimmästä tehtävästään kuorolaisena.

Sanoja ja liikkumista on Samu Heiskasen mukaan treenattu sen verran paljon, että osaaminen on varmalla pohjalla. Silti kannattaa kerrata vielä ennen esitystäkin, hän tuumaa.

Viidesluokkalaiselle Meri Isoniemelle oopperan tekeminen ehti tuottaa myös pettymyksiä. Kansallisoopperan ohjaaja Juulia Tapola näki parin kuukauden harjoittelun tulokset ja pisti asioita hieman uusiksi. Monen rooli vaihtui, myös Meri Isoniemen.

– Oli se aikamoinen pettymys, kun mulla ei ollutkaan enää sooloa. Ajattelin ensin, että jään kuorosta pois.

Todellisen taiteilijan lailla Isoniemi kuitenkin päätti olla mukana ja tehdä oman osuutensa parhaalla mahdollisella tavalla.

– Tämä on ollut hienoa, kun tällainen vieraampi musiikkityyli tulee tekemisen kautta tutuksi.

Opettajat kertovatkin kodeista tulleen runsaasti palautetta siitä, miten Jannen tarinan tekijöiden into näkyy kouluajan ulkopuolellakin. On muun muassa katsottu koko perheen voimin Sibelius-elokuvaa.

Kahdeksasluokkalaisten rytmiryhmän merkitys oopperan säestyksessä on oleellinen. Triangelia ja symbaalia soittava Mikko Lähde sanoo oppineensa paljon. Oopperakin osoittautui muuksi kuin ensin luuli.

– Ajattelin ennen, että se on pelkkää huutoa, jossa ei ole mitään järkeä.

Mitäs nyt tuumaat?

– Että ooppera on taidetta. Siinä pitää ihan oikeasti mennä oman itsensä äärirajoille. Sen tekeminen ei ole mitään helppoa hommaa.

– Mää oon semmoinen, että haluan aina haastaa itseäni. Siksi mää suostun aina kaikkeen.

– Elämässä ei oo mikään pakko, on vaan mahdollisuuksia – siteeraan tässä meidän salibandyvalmentajaa, Mikko Lähde tiivistää.

Nyt toivotaankin, että Jannen tarina jättäisi sopivia siemeniä itämään. Eikä vain niiden noin 70 oppilaan mieliin, jotka nousivat maanantaina lavalle.

Kaakkurissa näet on tutustuttu Sibeliuksen elämään ja teoksiin laajalla rintamalla läpi yhtenäiskoulun. Erityinen Sibelius-viikkokin järjestettiin, ja kädentaidoissa sama teema synnytti valtavan määrän hienoja tulkintoja. Niistä päästiin nauttimaan oopperaesityksen ohessa.

Opettajille koululaisooppera on antanut myös paljon. Erityisesti lapsissa näkynyt ilo ja innostus on ollut palkitsevaa.

– Tämä projekti on merkinnyt jännitystä mutta myös voimaantumista, kun on päässyt tekemään yhteistyötä uusienkin kollegoiden kanssa, luokanopettaja Milla Lehtinen kiittelee.

– Meillä on vahva yhdessä tekemisen kulttuuri. Jannen tarinan valmistaminen on kehittänyt turnauskestävyyttämme entisestään.

Fakta