Älä tule hyvä tyttö, tule paha

Kuvauksellinen Lotta Vaattovaara
sytyttää Bessin verrattomaan hehkuun.
Livevideo syöksee Breaking the Wavesin yleisön silmille rujoja yksityiskohtia myöten ja iskee silmää myös Luis Buñuelille.

Ensi-ilta

Oulun kaupunginteatteri: Breaking the Waves. Perustuu Lars von Trierin elokuvaan. Ohjaus ja konsepti Hilkka-Liisa Iivanainen. Skenografia Annukka Pykäläinen. Pukusuunnittelu Annukka Valta. Valosuunnittelu Juho Itkonen. Sävellys ja musiikki Samuli Laiho. Äänisuunnittelu Olli Paakkolanvaara. Suuri näyttämö 14.11.

Oulussa ensimmäistä kertaa ohjaajana vierailevan Hilkka-Liisa Iivanaisen Breaking the Waves potkaisee vauhtia Lars von Trierin samannimisestä elokuvasta. Iivanainen ei kuitenkaan surffaa tekstin pinnassa, vaan syvyyssukeltaa tarinan henkilöihin: selityksiin, syihin ja seurauksiin.

Välineenä toimivat livevideot.

Päähenkilöllä Bessillä (Lotta Vaattovaara) on kaunis ja herkkä mieli, jota ahdas uskonnollinen yhteisö on päässyt virittelemään.

Niinpä Bess on perustanut oman taivaskanavan, suoran monologi-dialogiyhteyden Isään Jumalaan.

Teatteritulkinnan syväterävä ote tekee Bessin tarinasta viiltävän tuskallisen ja ahdistavan. Suurelta näyttämöltä näkyvät räikeästi isolla sekä viattomuuden että turmelemisen kauniit ja rumat kasvot.

Iivanainen on itse sanoittanut Bessin laulun Kiltti tyttö. Siitä löytyvät näytelmän speksit neljään säkeistöön ja kertsiin kiteytettynä. Ja kuin kaikuna soi korvissa Erinin Älä tule hyvä tyttö.

Breaking the Wavesin ensemble on vahva ja yhtenäinen. Näyttelijöiltä vaaditaan sekä kamera- että estradinäyttelemisen taitoja. Pienikin silmäterän värähdys näkyy.

Kuvauksellinen Lotta Vaattovaara sytyttää Bessin verrattomaan hehkuun. Näyttelijä tekee elämänsä roolin sairaan riipaisevassa tarinassa. Vaattovaara on lapsekas ja porno, viettelevä ja hauras yhtä aikaa.

Janne Raudaskoski tavoittaa Bessin rakastetun, Janin, jinin ja jangin: pimeyden ja valon.

Elokuvassa neliraajahalvaus pitää Janin vuoteessa. Teatterissa hänet on nostettu pyörätuoliin. Tämä väistämättä leikkaa sitä hämmentävää hetkeä, jolloin pitkään pedattu vainaja nouseekin jaloilleen kuin ihmeen kautta.

Bessin kannalta tärkeän viisisakaran muodostavat Jan, Dodo (Heli Haapalainen), Bessin äiti (Tuula Väänänen), lääkäri (Markus Järvenpää) ja pappi (Mikko Korsulainen), joiden antaumus on uskottavaa.

Skenografi Annukka Pykäläinen on ratkaissut suuren näyttämön omaperäisesti. Lokaatiot ovat luukkuja, joiden seinät vuotavat läpi livekuvaajien ansiosta.

Von Trieriltä löytyy samoja lankoja kuin Eeva-Liisa Mannerin Poltetusta oranssista, kuten kysymys nuoren naisen eroottisuudesta ja sen normittamisesta.

Breaking the Wavesilla on vahvoja temaattisia linkkejä myös Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön tämän hetken isoon hittiin, Taivaslauluun.

Jälleen ryskytellään kirkon ovia ja kyseenalaistetaan uskonnollisen yhteisö valta yksilöiden yli. Breaking the Waves ei kuitenkaan purkaudu yhden osoitteen kautta. Siinä on sisällöllistä purtavaa ja moraalista pähkäiltävää yllin kyllin.

Videoita on käytetty teatterissa kipurajoille asti, esimerkiksi Kristian Smedsin Tuntemattoman sotilaan bunkkereissa – ja näyttämö jätetty tyhjäksi kuin kirottuna.

Breaking the Wavesissa screenit ovat kuin matriisi, jolle lähikuvat voi purskauttaa ja kerrostaa ristiin suhteessa näyttämötapahtumiin. Kuin BB-talon huone tai rippituoli. Yksi rajuimmista otoksista iskee silmää Luis Buñuelin elokuvalle Andalusialainen koira.

Eeva Kauppinen

Pääosassa Bessinä Lotta Vaattovaara on lapsekas ja porno, viettelevä ja hauras yhtä aikaa.

Artikkelin lähde Kaleva