Ajan riento mylläsi lehti-kaupungin

Ensi vuosi kutistaa Suomen tärkeimpiin sanomalehtikaupunkeihin kuuluneen Oulun lehtitarjonnan.

Entisten toimittajien mieli on haikea, vaikka uskoa tiedonvälitykseen löytyy.

Petri Laukka

Oulu

Saako olla huonoja uutisia: ensi vuosi hävittää loputkin Oulun kunniakkaasta maineesta Suomen toiseksi merkittävimpänä sanomalehtikaupunkina.

Kun keskustan Suomenmaa muuttuu viikkolehdeksi ja vasemmistoliiton Kansan Tahto kahdeksan kertaa vuodessa ilmestyväksi verkkolehdeksi, pitää lehtikaupungin tarinaa yllä viimeisenä mohikaanina Kaleva.

Oulussa ei enää julkaista viittä-kuutta sanomalehteä ja päälle lukuisia aikakauslehtiä, kuten vielä muutama vuosikymmen sitten. Oulu on palannut vuotta 1878 edeltäneeseen aikaan.

Perinteisten painettujen lehtien suurkuluttajalle, kirjailija Joni Skiftesvikille tilanne on ikävä.

– Koen lehtien muuttumisen verkkolehdiksi kuolinuutisina.

Skiftesvik viittaa samalla Oulun ylioppilaslehden ”kuolemaan”. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kustantama lehti lopettaa paperisena ja siirtyy verkkojulkaisuksi.

– En ymmärrä päätöstä, koska kustantaja oli hyvissä rahavaroissa. Surullisia uutisia.

Oululaisen lehtiperinteen vähittäinen mureneminen ei ole yllättänyt Skiftesvikiä, joka on tehnyt pitkän journalistisen uran Pohjois-Suomen lehdissä.

– Kyse on yleismaailmallisesta mediakentän mullistuksesta.

Mutta kaikki ei johdu yleisistä syistä, Skiftesvik huomauttaa. Hän arvelee, että Oulussa monet poliittisten lehtien kustantajat unohtivat sisältöön satsaamisen ja kavensivat eri syistä johtuneilla säästöpäätöksillä toimintaedellytyksiä.

Laatu heikkeni ja lukijat kaikkosivat. Uutisten ja mielipiteiden sijaan tarjottiin poliittista jargonia, vaikka puolueen ilosanoman tyrkyttäminen ei miellyttänyt valveutunutta väkeä.

Skiftesvik muistuttaa, että keskustalaista Liittoa (josta myöhemmin tuli Suomenmaa) eivät edes oman puoleen jäsenet jaksaneet tilata.

– Samantapainen oli tilanne SDP:n Pohjolan Työllä ja Kansan Tahdolla, joka oli mielestäni aikoinaan maan paras kansandemokraattinen lehti.

Kansan Tahdon kultakauden nähnyt entinen päätoimittaja Eero Matero myöntää, että poliittisten lehtien taustavoimat varsinkin puolueen johdossa olivat lyhytnäköisiä ja kapeakatseisia.

Lehtien asemaa ja moniarvoisuutta on Suomessa pyritty helpottamaan lehdistötuilla. Tukimalli loppui 2007 ja sulautui puoluetukeen.

”Levikin pieneneminen, tulojen aleneminen, ilmestymiskertojen ja sivumäärien karsiminen sekä resurssien supistuminen ovat kilpailutilanteessa yleensä peruuttamattomia askeleita.”

Eero Matero

ex-päätoimittaja

Materon mukaan puolueiden johdossa ei osattu tehdä eroa puolueen tiedotustoiminnan ja poliittisen journalismin välillä.

– Oli selvää, että journalismi hävisi.

Suomenmaan entisellä päätoimittajalla Samuli Pohjamolla on toisenlainen kokemus. Keskustan päätös yhdistää Liitto ja Suomenmaa valtakunnalliseksi lehdeksi oli oikea.

– Yhdistyminen antoi aikanaan lehdelle aivan uuden mahdollisuuden. Oulussa alettiin tehdä merkittävän suomalaisen puolueen pää-äänenkannattajaa.

Mutta kaikki ei johdu lyhytnäköisyydestä. Palaamme yleismaailmalliseen mediamullistukseen. Viestintäkentän muutos moukaroi aina ensimmäisenä pienlevikkisiä lehtiä.

Matero kutsuu tapahtumasarjaa alenevaksi kierteeksi.

– Levikin pieneneminen, tulojen aleneminen, ilmestymiskertojen ja sivumäärien karsiminen sekä resurssien supistuminen ovat kilpailutilanteessa yleensä peruuttamattomia askeleita.

Hän kertoo ymmärtävänsä, kuinka tieto Kansan Tahdon lakkaamisesta viikoittain ilmestyvänä lehtenä on tehnyt kipeää lehden kohtaloissa sydänverellään mukana olleille.

Matero näkee, että aleneva kierre säästöineen ja irtisanomisineen vaanii myös suurilevikkisiä lehtiä.

– Jopa lehdistön valtakunnallisissa lippulaivoissa on väkeä marssitettu lankulle joukoittain.

Oulun ilmapiiri on muuttunut runsaan lehtitarjonnan hiivuttua. Pohjamo arvelee, ettei Oulussa käydä moniarvoista julkista keskustelua samalla painolla kuin ennen.

– Väliin tuntuu, että kehityksen, tapahtumien ja uutisten taustoittaminen ja analysointi jää liian vähälle.

Materon mukaan sananvapaus on toteutunut Oulussa monen erilaisen äänenkannattajan ansiosta paremmin kuin ”jossakin yhden totuudentorven kaupungissa”.

Skiftesvik näkee, että julkinen keskustelu on Oulussa laimentunut takavuosista, jolloin puheenvuorot olivat ankaria, värikkäitä mutta perusteltuja.

Skiftesvik esittää toiveen, että jäljelle jäävä ja tilalle tuleva media ottaisi härkää sarvista.

– Media voisi aktivoida ja antaa enemmän alkusytykkeitä kunnon keskusteluihin tärkeistä asioista.

Vaikka vanhasta sanomalehtikaupungista on jäljellä enää muisto, eivät entiset päätoimittajat pidä näkymiä toivottomina. Tiedolle on edelleen tarve.

Matero on huomannut, että hälisevän lyhytviestinnän keskellä on ilmaantunut kysyntää hitaalle journalismille, kunnon tietopohjaisille jutuille, joissa ei luulotella eikä sumuteta. Matero sanoo odottavansa harvakseltaan ilmestyvältä Kansan Tahdolta panostusta juuri hitaaseen laatuun.

– Luulen ja toivon, että journalismi pysyy niin vahvana, että sen pystyy erottamaan vellovasta informaation massasta.

Ajan riento on kova.

Muutaman vuoden kuluttua harva some-eläjä osaa kaivata Oulua, jossa ilmestyi useita laadukkaita lehtiä.

– Ehkäpä voimme sanoa nuorille, että ennen Oulussa kaikki oli periaatteessa samanlaista, mutta paljon hauskempaa, Matero summaa.

Lisää verkossa
Lue haastattelut
kokonaisuudessaan. kaleva.fi

Iltaset iski ärhäkästi