Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Oulu Oulussa laboratoriolääkäriksi 1960-luvulla kouluttautunut Simo Räisänen on kirjoittanut eläkkeelle jäätyään jo neljä kirjaa.
Villit vaihtoehdot - uskomushoitokritiikkiä viisaille -kirjassa (Nordbooks 2014) emeritusylilääkäri ruotii uskomushoitoja hirtehisellä pakinatyylillä.
"Uskomushoitajat hoitavat mielellään parantumattomia tauteja, lupaavat niiden paranevan ja lopulta vievät hoidettavan rahat", hän puuskahtaa.
Räisänen kertoo räiviintyneensä etenkin Magneettimedian ilmaisjakelulehdissään julkaisemiin lääketiedettä parjaaviin juttuihin.
"Uskomushoitoihin kriittisesti suhtautuvia kirjoja ei Suomessa ole aikaisemmin kirjoitettu, joten päätin sitten tehdä ensimmäisen", hän tiivistää.
Emeritusylilääkäri pui kirjassaan niin ikivanhaa kansanlääkintää, puoskarointia kuin homeopatiaakin.
"Jos ihmisellä on kuolettava tauti, johon on lääketieteellinen hoito, on hoidon kieltäminen uskomushoidon perusteella vaarallista", hän miettii.
Uskomushoitoja perustellaan usein monenlaisilla erikoisilla energiakäsityksillä tai väitetyillä henkivoimilla. Räisäsen mukaan uskomushoitaja saattaa kertoa potilaalle, mitä vain päähän pälkähtää.
"Tarkkaa lääketieteellisestä diagnoosia ei tehdä, vaivoja hoidetaan vaikutelman perusteella."
Lääkärinä Räisänen ei tue uskomushoitoja. Hän kuitenkin ymmärtää syyn, miksi ihmiset niihin hakeutuvat.
"Uskomushoitaja tarjoaa hoidettavalle sellaista empatiaa, jota matemaattisen tarkkaan työskentelyyn opetettu lääkäri ei aina osaa antaa", hän pohtii.
Räisänen parjaa kirjassaan muiden muassa kaukoparantamisella, kuumilla kivillä sekä hapetetulla vedellä asiakkaitaan rahastavia puoskareita.
Suomessa lääkärikoulutus kestää vähintään kuusi vuotta. Ensihoitajan koulutus vaatii neljä vuotta koulun penkillä istumista.
"Uskomushoitajan pätevyyden voi saada kurssilla parissa päivissä, tai jopa etänä opiskellen", Räisänen hämmästelee.
Suomalaisen kansanparannuksen hoitomuotoja, kuten kuppausta, Räisänen pitää harmittomina.
Räisänen luki uskomushoitoja käsittelevän kirjansa pohjaksi vuonna 1957 julkaistun kirjan Kansanomainen lääkintätietous.
SKS:n kokoamaan teokseen on koottu vanhoja suomalaisen kansanlääkinnän loitsuja sekä parannusmenetelmiä.
Esimerkiksi paiseita saatettiin sata vuotta sitten hoitaa Suomessa erikoisin menetelmin. Hoidettavan henkilön tuli ahtautua pirtissään pieneen komeroon, jossa hän parantajan loitsun aikana heitti kauhalla vettä olkapäänsä yli.
"Kansanparannus ja lääketiede erkanivat toisistaan vasta kaksisataa vuotta sitten, kun kemia ja fysiikka syntyivät."
Ensimmäisen kerran Räisänen törmäsi uskomushoitoihin lapsuudessaan Reisjärven Kalajan kylällä.
Hän muistelee kirjassaan, kuinka synnyinkylässä syötettiin syöpään parantumattomasti sairastuneelle miehelle koivun tuhkaa, jotta tämä parantuisi.
Räisänen luonnehtiikin lapsuuden aikaista synnyinkyläänsä viheliäisen alkukantaiseksi Suomen kolkaksi, jossa kansanparannus kukoisti.
"Jännetuppitulehdusta koetettiin Kalajalla joskus parantaa pirunkirkko - pieni ladon kokoinen kehikko - kirveellä rikki hakkaamalla", hän naurahtaa.
Räisänen ehti Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa laboratorion ylilääkärinä työskennellessään kirjoittaa yli kaksisataa tieteellistä artikkelia kansainvälisiin julkaisuihin.
Ensimmäisessä kirjassaan Räisänen muisteli kalastusreissujaan Lapin perukoilla.
Ensi vuonna Räisäseltä julkaistaan omaelämäkerta, sekä muistelmakirja hirvestysmatkoilta Keski-Pohjanmaalla.
"Voi sitä veljeyden tunnetta, kun vasta ammutun hirven maksa tirisee nuotiolla. Silloin ei pingoteta, ja olon voisi kuvitella olevan kuin kivikauden metsästäjällä", Kälviän metsästysseuraan kuuluva Räisänen kertoo.
Artikkelin lähde Kaleva