Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Rytmiryhmä Uh ja Ah -yhtyeen keikoilla raja esiintyjän ja yleisön välillä on varsin häilyvä.
Ei ole lainkaan harvinaista, että yleisön puolella olevat innostuvat poimimaan lavan reunalta ylimääräisiä soittimia ja osallistuvat rytmi-ilotulitukseen.
"Esimerkiksi Never Grow Oldissa jengi on monikulttuurista, eikä heillä ole niin korkeaa kynnystä osallistua kuin tavallisilla suomalaisilla. Kun kulttuurit sekoittuvat, on aina mielenkiintoista nähdä, miten se touhu lähtee käsistä", Pete Miettunen toteaa.
"On siistiä, että rytmi on niin universaalia. Kaikilla on joku käsitys rytmistä."
Rytmiryhmä Uh ja Ah sai alkunsa Oulun Taiteiden yössä järjestetyn Rytmitunnelin jälkimainingeissa runsaat kaksi vuotta sitten.
Eri kokoonpanovaiheiden jälkeen ydinryhmän muodostivat Miettunen sekä aiemminkin yhdessä jammailleet Tapani Lakkala ja Lauri Sallamo. Tuomas Tervonen liittyi mukaan myöhemmin.
Rytmiryhmän jäsenillä on kokemusta perinteisistä bändeistä ja rumpuseteistä. Perkussiosoittimiin perehtyminen on tuonut uusia näkökulmia soittamiseen ylipäätään. Perkussiot kun vaativat aivan eri tavalla herkkyyttä.
"Bändikontekstissa on helppo jämähtää sellaiseen wall of sound -paahtomeininkiin ja unohtaa dynamiikka ja kuunteleminen. Perkussiot ovat kuitenkin niin redusoitua ja sellaista, että simppeleillä soittimilla koetetaan saada monenlaista ääntä aikaiseksi. Siinä joutuu keskittymään enemmän kuuntelemiseen. Ja kun kaupan päälle improvisoidaan, joutuu kuuntelemaan vieläkin enemmän", Sallamo sanoo.
"Senkin on huomannut, että mitä enemmän perkkoja soittaa, sitä enemmän tulee ideoita myös rumpusetin soittamiseen", Miettunen jatkaa.
"Sehän onkin vain kokoelma perkussiosoittimia", Sallamo huomauttaa.
Nelikko soittaa lähinnä etnisiä lyömäsoittimia. Keskeisin instrumentti on länsiafrikkalaista perua oleva djembe-rumpu. Yhtä lailla perulaislähtöinen laatikkorumpu cajon on ollut kovassa käytössä.
Viime aikoina Lakkala on tuonut bändisoundiin melodisia elementtejä Australian aboriginaalien puhaltimen didgeridoon ja atsteekkien kehittämän rytmilaatikon teponaztlin muodossa. Itse kullekin on kertynyt jo melkoiset soitinkokoelmat.
"Tapani haki ensimmäisen djembensä Gambiasta, ja siitä oikeastaan alkoi innostus kyseiseen soittimeen. Minä hankin omani Senegalista", Sallamo kertoo.
Afrikasta hyvän djemben saattaa saada alle sadalla eurolla, mutta Suomesta ostettuna 400 euroakaan ei takaa hyvää soundia. Turisti- ja koristesoittimet ovat erikseen.
Afrikka on luonnollisesti ollut lähtökohtana nelikon rytmeille, mutta sittemmin vaikutteita on napsittu Kuubaa ja Lähi-itää myöten. Länsimaisia räppibiittejäkään ei ole karsastettu.
Jos Afrikassa isojen rumpuryhmien soitto on tiukan kurinalaista, ei neljän kaveruksen kesken ole niin tarkkaa. Improvisaatiolle on aina sijaa.
"Nykyään teemme ennen keikkaa jonkinlaisen suunnitelman siitä, mitä rytmejä soitamme ja missä järjestyksessä, mutta aina se suunnitelma muuttuu jonkin verran lennosta", Tervonen sanoo.
"On mukava, että pystyy reagoimaan fiiliksen mukaan. Jos yleisö tuntuu olevan hyvin messissä, voi vaihtaa sellaiseen rytmiin, jota he tanssivat vielä enemmän", Miettunen lisää.
Rytmiryhmän keikoilla on kuultu myös afrikkalaisia soittajia. Palaute on ollut positiivista.
"Monet ovat kyselleet, missä olemme oppineet nämä jutut. He ovat olleet yllättyneitä, että näillä leveysasteilla ylipäätään paneudutaan tällaiseen", Tervonen kertoo.
kello 21.30 alkaen.
Artikkelin lähde Kaleva