Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Kuutisen vuotta Helsingissä asuneella kuvataiteilijalla Jaakko Mattilalla ei ole ollut työhuonetta Oulussa viime kesän jälkeen, mutta keskusteluja kulttuurin asemasta entisessä kotikaupungissaan hän on seurannut suurella mielenkiin-nolla.
Itsekin monenlaista tapahtumaa tekemässä ollutta Mattilaa harmittaa, että kulttuurille yritetään saada huomiota negatiivisin äänenpainoin.
"Tuntuu, että se on yleensä juuri kulttuuriväki, joka valittaa ja kitisee. Kyllä asiat muuttuvat enemmän tekemällä", hän sanoo.
Mattila muistuttaa, että kulttuurin tila ei muutu pelkästään rahaa antamalla, vaan tekeminen lähtee ensisijaisesti ihmisistä itsestään.
Yhtä lailla Oulun kaupunki voi katsoa peiliin.
"Tuntuu, että kaupungin isommat linjat tuntuvat ovat vähän hukassa, ja että laitosten seinät syövät rahat sen sijaan, että tuettaisiin tekijöitä - ennen kaikkea nuoria", Mattila pohtii.
"Underground-elämähän täällä on tosi vilkasta, esimerkiksi Kulttuuribingosta on tullut kaikenlaista. Kyllä täällä tapahtumia riittää."
Mattilalla itselläänkin on tekemistä riittänyt.
Toistaiseksi suurin oma näyttely EMMA - Espoo Museum of Modern Artissa päättyi viime viikonloppuna, ja uuden näyttelyn avajaisia vietettiin Galleria Harmajassa Oulussa torstaina.
Kysyntää on ollut myös ulkomailla. Viime vuonna Mattila vieraili Venetsian biennaalissa osana isompaa taiteilijaporukkaa, ja tulevana keväänä hän suuntaa Japaniin akvarelleja maalaamaan.
Japanin suuntaan Mattilalla on toinenkin kytkös, kun sikäläinen design-yritys on lähestynyt häntä yhteistyön merkeissä. Työn alla on pöytäliina.
Mattila näkee pöytäliinassa mahdollisuuden häilyttää rajaa designin ja kuvataiteen välillä. Hänen haaveenaan on, että taide olisi paremmin kaikkien saavutettavissa.
"Suomessa joka kodissa on joku design-esine, kuten Oiva Toikan Lintu, mutta ei niinkään taideteoksia. Minusta taidetta kannattaa hankkia. Se parantaa elämänlaatua", Mattila
toteaa.
"Kynnys galleriaan sisälle menemiseen pitäisi saada mahdollisimman matalaksi. Taiteilijoiden pitäisi yrittää tehdä niin kiinnostavia töitä, että ihmiset tulisivat katsomaan ihan niiden töiden takia."
Mattila on edesauttanut taiteen saavutettavuutta myös tekemällä ensimmäisen taidejulisteensa. Jos taulun keskimääräinen hintahaitari on satasista tuhansiin euroihin, juliste maksaa vain muutamia kymppejä.
Mattilan mielestä juliste on sinänsä yhtä hieno kuin joku muukin taideteos. Hän on itsekin keräillyt julisteita.
Kokoelmista löytyy niin Oulun Kärppien mestaruusjuliste kuin tokiolaisten taidemessujen hologrammijulistekin.
Galleria Harmajassa esillä olevissa töissä Mattila on hyödyntänyt uutta tapaa maalata. Perinteisen pensselin sijaan hän on käyttänyt ruiskuja ja muita itselleen outoja maalausväli-neitä.
Näyttelyn aihemaailma sen sijaan on vanhaa tuttua Mattilaa. Työt eivät varsinaisesti esitä mitään vaan ovat eräänlaisia abstrakteja tai semiabstrakteja tutkielmia väreistä.
Tällä kertaa tosin poiketaan Mattilalle ominaisista sateenkaarispektristä sekä mustan ja valkoisen valööristä, sillä väripaletissa on paljon maavärejä, kuten okraa, punamultaa ja rautaoksideja.
"Minulla oli paljon käyttämättömiä värituubeja työhuoneella. Mietin, että niillä on pakko ruveta vähitellen tekemään, muuten ne menevät haaskuuseen. Olen sillä tavalla nuuka, että säästän käyttämättömät värit ja öljymaalin hiput ja kerään ne talteen", Mattila selvittää.
"Testattuani värejä totesin niiden olevan aivan sairaan hienoja. Vaikka siinä on vain keltainen, punainen ja ruskea, siitäkin saa jännän valöörin."
Monet Mattilan työt ovat vaatineet pitkäkestoista ja pikkutarkkaa puurtamista, mutta vastaavasti jotkut työt on maalattu hyvinkin nopeasti - niissäkin toki maalien sekoittamiseen on kulunut paljon aikaa.
Vaikka materiaalit ja tekniikat vaihtuvat, teokset tunnistaa saman taiteilijan tekemiksi. Muotokielessä ja värimaailmassa on selkeä punainen lanka.
Mattilalla ei ole enää työhuonetta Toppilassa, mutta ensi kesänä hän palaa Toppilaan työstämään arkkitehti Pave Mikkosen kanssa ideoimaansa Stonehenge-tyyppistä tilataideteosta uusien siiloasuntojen kylkeen. Materiaalina käytetään vanhoista siiloista leikattuja palasia.
Artikkelin lähde Kaleva