Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Siinä main missä tänään kohoaa tulevaisuuden toivojen koto, Domus Botnica -opiskelija-asuntola, kasvoi 60 vuotta sitten toisenlaista satoa. Ennen kuin meillä oli Toivoniemi, Tuiran rantaniityillä sijaitsi kaupunkilaisten perunapeltoja.
Tämän saa nähdäkseen ilmavalokuvasta, joka on osa Oulun kaupunginarkistossa avautuvaa pienoisnäyttelyä.
Samalla ymmärtää, miksi liki 200 000 asukkaan kaupungin keskustaan pohjoisesta johtava valtasuoni, Merikoskenkatu, oli vuoteen 1963 asti nimeltään Huvilatie.
Näyttely liittyy tänään vietettävään yhteispohjoismaiseen arkistojen päivään, jonka Suomen-teemaksi on valittu tunteet.
"Oulun kaupunginarkisto lähestyy teemaa näkökulmasta Talot ja tunteet", Oulun kaupungin tietopalvelupäällikkö Sanna-Leena Eskola kertoo.
Aluksi olivat Tuira ja Alalaanila, Oulun kaupunkiin 1887 ja 1889 liitetyt kaksi tilaa, joista arkkitehti Bertel Jung sai 1914 muodostaa uuden ja uljaan esikaupungin.
Asutusta nykyisenä Tuiraksi kutsutulla alueella oli vanhastaan Kuusamon-maantien tienoilla. Rautasillan kupeessa oli myös nahkatehtaan ja kasarmin vaatimattomia työväenasumuksia.
1915 vahvistettua asemakaavaa ryhdyttiin toteuttamaan 1920- ja 30-luvuilla. Syntyi niin sanottu puu-Tuira, joka säilyi 1960-luvulle saakka paljolti samanlaisena.
Uutta rakennettiin hillitysti, kunnes 1970-luvun puolivälistä alkaen betonimassat nielivät monen idylliksi mieltämän miljöön muutamana suupalana.
Täysin eivät nämäkään hävitetyt talot ole hävinneet, Oulun kaupunginarkistossa maanantaina avautuva näyttely osoittaa.
Sillä, että näyttely on saanut nimekseen Menetetyn merkitys - merkityksen menetys: Oulun kadonnut rakennusperintö, halutaan muistuttaa, miten yleisinhimillisiä kotiin ja asumismiljööseen ja niistä luopumiseen liittyvät tunteet ovat.
Arkiston henkilökunnan oli helppo löytää tämä kohde: tuskin mikään muu on herättänyt niin paljon porua - ja on pysynyt paikallisten puheissa - kuin juuri puu-Tuira.
Idean toteuttaa arkistojen päivän näyttely tästä aiheesta antoi kaupungin tilakeskukselta luovutettu materiaali, joka sisälsi muun muassa arkkitehti Bertel Mohellin piirustuksia tyyppitaloista.
Arkiston aulan vitriiniin on tuotu esille yhden tuiralaistalon - korttelissa 54, tontilla 15 - koko historia. "Tontin ensimmäinen vuokrasopimus vuodelta 1921, ja se miten sopimusta on siirretty historian kuluessa kuuteen kertaan, Kalle Utriaisen vuonna 1923 maistraatilta hakema rakennuslupa ja rakennuslautakunnan lausunto asiasta, talon rakennuspiirustukset ja muutospiirrokset", Eskola luettelee.
Kyökin ja kamarin, eteisen ja kylmän ullakon käsittämä 8,3 kertaa 5,5 metrin suuruinen rakennus laajeni vuonna 1942 peräti 85:een asuinneliöön.
"Puurakentamisen idea oli, että talot elävät ihmisten mukana", Eskola luonnehtii.
Myös se kerrotaan, mitä tällä korttelitontilla - oululaisten "Matritiksi" kutsumalla alueella osoitteessa Kuivastie 21 - tänään sijaitsee.
Kaupunginarkistolta on kierretty kuvaamassa Tuiran nykytilaa muutoinkin ja näin voidaan esittää kontrasteja.
Eskolan mukaan 19. joulukuuta asti esillä oleva näyttely ei ole historiallinen katsaus eikä tulkitse aineistoa, vaan antaa sen puhua.
"Jos jokin on hävitetty, se ei katoa kokonaan, vaan siitä jää jälkiä. Pyrimme näyttämään niitä. Esimerkiksi jos joku haluaisi vaikka sukututkimusta varten selvittää, missä ja millaisissa olosuhteissa mummo ja vaari asuivat, voimme olla avuksi."
Materiaalia kaupunginarkiston makasiineista löytyykin runsaasti.
Näyttely on rakennettu muutamalle seinäkkeelle ja vitriiniin. "Myös tutkijasaliin on tuotu jonkin verran selailtavaa."
Eskola toivoo kävijöiden viipyvän arkistojen aarteiden äärellä.
"Toivottavasti ihmiset antaisivat muistojensa tulla esiin ja jakaisivat niitä."
Kansankadulla sijaitseva kaupunginarkisto tulee tällä näyttelyllä kaupunkilaisten tietoisuuteen oikein ryminällä.
"Haluamme että aineistomme tunnettavuus lisääntyisi", tietopalvelupäällikkö Sanna-Leena Eskola toteaa.
Artikkelin lähde Kaleva