Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu Oululainen lastenmusiikkiduo Soiva Siili sai eilen Taiteen edistämiskeskuksen myöntämän lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Palkinnon arvo on 15 000 euroa.
Kaksikko Kyösti Salmijärvi ja Markus Lampela vastaanottivat tunnustuksen iloisina, mutta nöyrin mielin, toki pilke silmäkulmassa tietenkin.
"Tämä oli erittäin mieluisa yllätys, jopa jollain tavalla epäuskottavaa. Eikä todellakaan itsestäänselvyys. Olemme nöyrästi leuhkoja", he sanovat.
"Ulkonäöstä!" vastaa kuin apteekin hyllyltä Kyösti Salmijärvi.
"No, ei...vakavasti ottaen, toivomme, että palkinto myönnettiin pitkästä ja monipuolisesta työstä, jota olemme lastenmusiikin parissa tehneet", hän jatkaa.
"Ja emme ole olleet pelkästään esiintyvä duo tai bändi, vaan olemme tehneet paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa, verkostoituneet ja opettaneet", lisää Markus Lampela.
"Emme ole koskaan ajatelleet, että olisi jokin este, etteikö mitään uutta ideaa voisi toteuttaa. Vain taivas on ollut rajana", he sanovat.
Kyösti Salmijärvi ja Markus Lampela aloittivat yhteisen musisointinsa Maijan ja Jaakon päiväkodissa 1993. Ensimmäinen päiväkodin ulkopuolinen esiintyminen oli vuonna 1995. Ensi vuosi on siis heidän 20-vuotisjuhlavuotensa.
Soiva Siili on toteuttanut monenlaista yhteistyötä lukuisten eri artistien kanssa vuosien varrella, poikkitaiteellisesti ja raja-aitoja venytellen. Viimeisin lastenlevy syntyi yhteistyössä popmuusikko Jukka Takalon kanssa Vastarannan Siili -nimikkeellä.
"Tekisi mieleni sanoa, että hyvä", vastaa Salmijärvi.
"Mutta se ei välttämättä näy ulospäin. Alan sisällä olevat toimijat arvostavat toisiaan. Esimerkiksi jos teemme yhteistyötä jazzmuusikoiden, sinfoniaorkesterin, sotilassoittokunnan tai nukketeatterin kanssa, niin homma toimii saumattomasti", hän jatkaa.
"Me emme ole ikinä ujostelleet mennä lastenmusiikin kanssa minnekään. Menemme jopa ostoskeskuksiin nykyisin mielellämme, koska sielläkin kohtaamme lapsiperheitä. Oli festari kuin festari, niin niissä alkaa olla lastenmusiikkiosuus mukana", lisää Lampela.
"Mutta lastenmusiikilla on samat ongelmat tänä päivänä kuin muullakin kulttuurilla. Nälkä tulee, jos ei saa palkkaa", sanoo Salmijärvi.
"Jos apurahasysteemi poistuisi, niin kaikkien kansalaisten maailma köyhtyisi todella paljon. Meidänkin työnkuvamme olisi paljon kapeampi. Se on todellisuus."
"On se tärkeää, mutta ei tärkeintä."
"Olemme julkaisseet uran varrella neljä pitkäsoittoa ja yhden EP:n ja yleisö toivoo meiltä aika-ajoin uutta levyä. Että hermot menee autossa, kun pitää tuota vanhaa levyä kuunnella!"
"Live-esiintymisten runsaus on kuitenkin se meidän tavaramerkki. Teemme 150-200 keikkaa vuodessa."
"Ja vakava viesti vanhemmille: viekää lapset live-esityksiin! Menkää yhdessä katsomaan urheilua, taidenäyttelyä, musiikkia - mitä tahansa. Sen jälkeen kaikenlaisten elämysten nauttiminen on helpompaa ja syvempää", Kyösti Salmijärvi kehottaa.
"Kyllä se on se perusidea eli musiikin esittäminen lapsille. Ja se, että olemme pystyneet vaihtamaan perspektiiviä eli olemme muunnelleet näkökulmaa koko ajan. Siinä ei ehdi leipääntyä", he sanovat.
"Perusjuttu on kuitenkin pysynyt yllättävän samana. Jännityksen fiilis ja esiintymisen kuhina on edelleen olemassa ja se on tärkeää. Toki Soivan Siilin brändi on vahvistunut ja ammattitaito kasvanut."
"Yksi kantava voima on ollut tuo nöyryys. Elämässä ei ole itsestäänselvyyksiä", he sanovat.
"Toisaalta, Soiva Siili ei hirveästi lähde kosiskelemaan, me pidämme oman linjamme. Emme jääräpäisesti vaan sen takia, että se on toiminut."
"Eli kaiken pohjana on perinteinen lastenlaulu ja sen jatkumo. Olemme kuitenkin laulujen laulajia, emmekä muuksi muutu. Kun teimme ensimmäisen levyn vuonna 2000, niin levy-yhtiön palaute oli, että pitäisi olla menevämpää. Lastenmusiikista haluttiin ränttätänttää. Mutta emme antaneet periksi, teimme kuten halusimme ja onneksi teimme," sanoo Lampela.
"On tullut, ehdottomasti. Ihan samalla tavalla kuin muissakin töissä. Rutiini tappaa."
"Myös sekin väsyttää välillä, että teemme niin paljon erilaisia projekteja. Vuonna 2012 kun olimme Oulun kaupungin Vuoden taiteilijoita, niin meillä oli kaikkiaan yli 25 ensi-iltaa. Puskimme töitä todella paljon."
"Ja koska teemme perustyötä kaksistaan, niin toisen naamataulu varsinkin väsyttää! Kun jäämme lomille, emme todellakaan ole missään yhteyksissä", he virnuilevat.
"Yllättävän hyvin olemme kyllä toisiamme sietäneet, varsinkin kuin olemme välillä enemmän kaksistaan kuin vaimojemme kanssa", Lampela huomauttaa.
"Olemme niin erilaisia, ja silti samanlaisia. Markus on taiteellinen johtaja ja minä hallinnollinen johtaja - näin määritti poikani", Salmijärvi sanoo.
"Tämä on ammatti, josta ei vieläkään tiedä, että se on ammatti. Se on huima tunne, varsinkin kun meitä on niin vähän."
Artikkelin lähde Kaleva