Pienkustantamo liikkuu suurissa sfääreissä

Sarjakuvia
Pauli Kallio - Ville Pirinen: Muddy Lee Makkonen heräsi tänä aamuna. Suuri Kurpitsa 2014.
Wolf Kankare: Kettujumala palelee. Suuri Kurpitsa 2014.
Jesse Matilainen: Lohikäärmeen kaupunki. Suuri Kurpitsa 2014.

Pauli Kallion luotsaama Suuri Kurpitsa on yksi tärkeimmistä kotimaisista sarjakuvan pienkustantamoista. Nimikkolehdestään luovuttuaan Suuri Kurpitsa on keskittynyt albumeihin, joita ilmestyy tavallisesti vuodessa puolisenkymmentä.
Tietenkään Suuri Kurpitsa ei ole lajissaan ainoa yrittäjä, mutta pitkäikäisimpiä. Sen profiili on vakiintunut: linja painottuu usein vaihtoehtoiseen tuotantoon - välttäisin kuitenkin mainintaa "marginaalisarjakuvaan".
Samantapaisia henkireikiä niin tekijöille kuin lukijoille ovat esimerkiksi myös Daada, Huuda Huuda, Kreegah Bundolo, Lempo Kustannus tai Zum Teufel! Vaikka painokset eivät suuruudellaan pääse hurraamaan, ne ylläpitävät toisiakin suuntauksia.
Suuren Kurpitsan tämän syksyn satsi sisältää kolme albumia, jotka kaikki liikkuvat eri sfääreissä. Kallion itsensä käsikirjoittama ja Ville Pirisen piirtämä Muddy Lee Makkonen heräsi tänä aamuna sisältää kaikki Blues News -lehdessä ilmestyneet jaksot.
Muddy Lee Makkonen on rinnakkaissarja tunnetummalle Ornette Birks Makkoselle, jota on ilmestynyt jo monta albumia. Orneten isovelipuoli Muddy on kiertävä, bluesiin vihkiytynyt katusoittaja. Leipä ei riennä kitaristin suuhun tasapaloin, mutta toivorikkaus ja soiton ilo säilyvät.
Episodien sävy on leppeähkö, mutta Kalliolle ominainen arjen nyanssien huomiointi näkyy tässäkin.
Ville Pirisen kulmikas piirrostyö antaa lisäsärmää. Musiikki dominoi tietysti kokonaisilmaisua, muttei ylilyövästi: Kallion jälkikommentit valottavat tuota juonnetta lisää.
Wolf Kankareen esikoinen, Miska Pähkinä käsitteli identiteettiongelmaa. Sama linja jatkuu hänen toisessa albumissaan Kettujumala palelee. Leena Krohnin kirjasta Ihmisen vaatteita vaikutteita saanut työ kertoo nuoresta henkilöstä, joka kätkeytyy japanilaisen festivaalinaamion taa.
Naamio paitsi peittää tunteet, estää myös avoimen kommunikoinnin muiden ihmisten kanssa. Kätkemisen/kätkeytymisen, syrjäytyneisyyden ja yhteydenpidon vaikeuden teemat nousevat voimakkaina esiin Kettujumala palelee -teoksessa.
Samoin korostuu Kankareen visuaalinen osaavuus: hän uskaltaa luottaa piirroksiin, tekstiä on niukahkosti.
Lohikäärmeen kaupunki on sympaattinen, omakohtainen matkakertomus, Jesse Matilaisen ja hänen puolisonsa vuodesta Kiinassa, Pekingissä. Kielen hallitsevana Matilainen ei ole ensikertalaisuudestaan huolimatta ummikko.
Hän tarkastelee kiinalaista elämänmenoa länsimaisin silmin: uteliaana, muttei kritiikittömänä. Suurkaupungista löytyy yllättäviä vastakohtia, henkireikiä tarjoavat niin Matilaisen kohtaamat ihmiset kuin luonto ja Orientin taide eri muodoissa.
Totalitarismi ja suvaitsemattomuus nousevat myös esiin Lohikäärmeen kaupungissa.
Sauli Pesonen
Oulun III Sarjakuvafestivaali vielä tänään. Ohjelmatiedot:
oulucomics.com.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva