Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Oululaisen Neondad-yhtyeen nimeen liittyy hauska tarina. Joku heitti sen humoristisena leiskautuksena, kun alkuperäisen kokoonpanon jäsenet olivat kaikki tulleet vastikään isiksi.
Neondadin kokoonpano vaihtui jo alkutaipaleella, mutta nimi jäi. Saman vitsin jatkeeksi soittajat keksivät itselleen teemaan sopivat taiteilijanimet: Lusty Dad, Hung Dad, Feliz Navidad ja Peter von Baghdad.
Yhtä lailla bändi viestii itsestään samassa humoristisessa hengessä. Sosiaalisessa mediassa oli polleaa läpänheittoa jo ennen ensimmäistäkään keikkaa.
Neondadin musiikissa ja viestinnässä on kuitenkin ristiriita. Yhtye nimittäin soittaa varsin tummasävyistä indie-rockia.
Ristiriita ikään kuin kärjistyi parin vuoden takaisen Daddylicious-ep:n tiimoilta. Jotkut blogikirjoittajat jopa suuttuivat siitä.
"Jotkut suomalaiset indie-tyypit ovat sanoneet, että meidän pitäisi ottaa homma enemmän tosissaan. Minä olen sataprosenttisesti eri mieltä. Minun mielestäni itsensä jalustalle nostaminen ja ylivakavasti ottaminen on naurettavaa hommaa", Peter von Baghdad alias Jani Hyvärinen toteaa.
"Eihän kaikkea tarvitse ottaa niin kuolemanvakavasti. Meilläkin oli aluksi pyhä tarkoitus tehdä kepeää musiikkia, mutta jotenkin se on vain kääntynyt tällaiseen aika tunnelmia maalailevaan ja vähän melankolissävytteiseen juttuun. Jos edes jossain onnistuisi olemaan vähän valoisampi", Lusty Dad eli Jarkko Halunen naurahtaa.
"Jos joku indie-puristi on sitä mieltä, että pitäisi olla vakavampi, jotta voisi olla vakavasti otettava, niin se on hänen ongelmansa. Ei kaikkien tarvitse olla puristettuja tiettyyn muottiin, jos tekee tietynlaista musiikkia. Voi olla vähän hupsu, vaikka olisikin musiikissa vakava", Halunen jatkaa.
Neondadin viime viikolla julkaistulta Off The Humdrum -esikoisalbumilta voi kuulla vaikutteita soittajien omilta suosikeilta Pavementista Radioheadiin. Yhtyeen musiikkia kuvastaa pyrkimys tietynlaiseen junnaavuuteen ja toistoon.
Perimmäisenä tarkoituksena on tavoittaa tietty tunnelma. Tiivistämällä ja oikomalla siihen ei välttämättä päästä.
"Meillä ei välttämättä ole sellaisia perinteisiä biisirakenteita, että on tarttuva kertsi, jota edeltää hälläväliä a-osa. Ennemminkin meillä on biisien osia, joiden pitäisi periaatteessa toimia ja tehdä vaikuttavuutta sillä toistolla. Vähän sellaista krautrockin perinteeseen viittaavaa meininkiä", Halunen selvittää.
Jos pitkäsoitolle haettiin yhtenäistä tunnelmaa, ei sen teksteille ajateltu sen kummempaa yhteistä teemaa.
Sellainen tuli ihan vahingossa. Silmäiltyään levyn lopullista kappalelistaa Hung Dadinakin tunnettu Henri Turunen hoksasi biisien vilisevän ikonisia henkilöitä pohjoiskorealaisesta diktaattorista Kurt Cobainiin.
Artikkelin lähde Kaleva