Miten kylähistoria syntyi?

"Olemme kustantaja. Hankimme projektille rahoitusta, sponsoreita ja apurahoja. Ilman ulkopuolista rahoitusta emme olisi tähän uskaltautuneet. Juhla- ja lahjakirja ei ole mikään halpispainos."
"Muutama vuosi sitten rakensimme Kellolaisten Koivistot -taidenäyttelyn kellolaisten omistamista Aukusti ja Pentti Koiviston tauluista.
Viime vuonna järjestimme aikanaan pidetyn Pontikkaa ja pirtua -kansannäytelmän uusintaesityksen. Nuorisoseurantalo oli pistettynä."
"Olemme erittäin huolestuneita joen kunnosta. Teetimme Kalimenjoen perusselvityksen, jossa on kuvattu joen ongelmat. Joki on ehkä noteerattu nykyään hiukan paremmin, mutta minkäänlaisia konkreettisia toimia missään päin ei ole havaittu. Paitsi jäälinjärveläisten toimesta."
"Kello merelle soi -teos on ensimmäinen nykykirja joka käyttää Kalimenjoki -nimeä. Toivomme, että myös kartoittaja noteeraa tämän vanhastaankin käytetyn nimen."
"Suomen ympäristökeskuksen kanssa teimme maksuhalukkuuskyselyn, josta kävi ilmi että Kalimenjoen kunnon palauttamisesta oltaisiin halukkaita jopa maksamaan, mutta yli 200 neliökilometrin valuma-alueen kunnosta huolehtiminen on mahdotonta yhdelle kyläyhdistykselle. Vesiensuojelu on menossa huonoon suuntaan, vaikka tietoa ja halukkuutta on."
"Kansi rakennettiin nimestä käsin. Nimen taustalla kuultaa tuttu tango. Musiikki toi mieleen lasinegatiivina löydetyn Arttu Siika-ahon gramofonikuvan 1930-luvulta.
Gramofonien tullia laskettiin 1929, ja sitä seurasi jopa gramofonikuumeeksi sanottu ilmiö, johon kuva saattaa liittyä. Tullien takia gramofoneja oli jopa salakuljetettu. Toisaalta tanssi on ollut kellolaisten rakkaimpia harrastuksia. Naisten toimintaan haluttiin myös huomiota."
"Hevoset laiduntavat tässä Kellon Kraaselissa, maannousemarannalla. Kuva tuo kanteen myös meren sinisen. Tyttöihin "pilvellä" yhdistettynä ne loihtivat esiin jotain romanttista, muistoja nuoruudesta. Aaltojen kiillot etsin vielä teoksen selkään. Eli kannessa on monenlaisia viittauksia Kelloon."
"Jokseenkin tasan 400 kuvaa ja karttaa. Kaikki vanhat kuvat on puhdistettu, värivirheet ja kulumat korjattu, kontrastit säädetty.
Uudet kartat on tehty itse, joko piirroksina tai paikkatieto-ohjelmalla.
Vanhojen kuvien sävyjä haluttiin säästää jonkin verran eli kuvat eivät ole ihan harmaasävykuvia. Toisaalta värikuvia on vaimennettu, jotta ne istuvat joukkoon. Jokainen aukeama on erilainen."
Lassi Kalleinen



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva