Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu Vuonna 1989 Santaholman nuorisotalolla Oulussa treenasi paljon bändejä.
"Siellä soitteli muun muassa pop-yhtye Aknestik, ja minä änkesin samaan huoneeseen", kertoo oululaisen Brüssel Kaupallisen kruunattu keulakuva, Janne Helttunen.
"Brüsselin ensimmäinen keikka oli sitten samana vuonna Rauhalassa, ilman ainuttakaan treeniä, edellä mainitun bändin yllyttämänä", hän jatkaa.
Tuosta on kulunut 25 vuotta.
Nyt pöydän ääressä istuu sama mies ja toinen alkuperäisjäsen, rumpali Juha-Pekka Aunola sekä vuonna 2005 joukkoon liittynyt basisti Petteri Korkala, joka on aikoinaan nähty myös Terveiden Käsien riveissä. Joukosta puuttuu kitaristi, tietokonevelho Antti Leiviskä, jota tällä kertaa eivät nykyaikaiset tietojensiirtovälineet tavoittaneet.
"Niin, jos aivan tarkkoja ollaan, en minäkään ole alkuperäisjäsen", korjaa JP Aunola.
"Rummuissa olivat Mikko Rautalin Aknestikista sekä Timo "Rautsi" Rautio, sekä bassossa Soinin Kyösti, jolla ei ollut minkäänlaista soittokokemusta. Minä liityin mukaan myöhemmin, kun treenasin Santaholmalla itsekin", hän kertoo.
Alun innostuksen, ja muutaman EP:n ja singlen jälkeen soittointo lopahti vuonna 1996, ja siitä seurasi seitsemän vuoden hiljaisuus.
"Kyllä bändi jo silloin kertaalleen kuopattiin", kertoo Aunola.
Vuonna 2004 homma kuitenkin virisi uudelleen, ja vuoden 2007 jälkeen kokoonpano on pysynyt ennallaan.
"Kitaristi Leiviskä liittyi silloin joukkoon, ja hänen kunniakseen on sanottava, että mies nosti BK:n kertaheitolla 2010-luvulle. Hänen tekninen osaamisensa musiikkihärpäkkeissä on ollut vailla vertaa", sanoo Petteri Korkala.
Kulttimaineestaan huolimatta Brüssel Kaupallinen on aina pysytellyt marginaalissa.
"Kriitikoillehan me ollaan näitä levyjä tehty, aika vähän niitä on kauppojen hyllyiltä kotiin kannettu. Ja melkein täydet tähdet nasahtaa levyarvioista aina", sanoo Aunola.
"Eli tämähän on taidetta, jota tavalliset ihmiset eivät ymmärrä! Liian kultturellia moukille", nauraa Korkala.
Bändi itse kuvailee musiikkiaan suomenkieliseksi aggressiivisen metallin ja rockin ristisiitokseksi. Kuorrutteena on Helttusen omintakeiset sanat, jotka yleensä pysyvät mysteerinä bändin muillekin jäsenille - aina studioon asti.
"Ja paljon sen jälkeenkin", naurahtaa Aunola.
Juhlavuoden kunniaksi bändi julkaisee uutukaisen levyn, Murheenkruunu.
"Tarkoitus oli tehdä jokaiseen biisin murha. Tai se tuli väkisinkin, vaikkei ollut tarkoitus", Korkala huomauttaa.
Soittoon on tullut kokemuksen tuoma levollinen sävy - vauhdista tinkimättä.
"Kyllähän tässä on sellainen olo, ettei enää tarvitse puristaa. Olemme vihdoin hyväksyneet sen, että me kaadumme joka tapauksessa alkumetreille", Korkala jatkaa.
"Eikä meidän tarvitse enää kikkailla musiikillisilla keinoilla. Se on ollut vapauttavaa", jatkaa Aunola.
"Sekin on selvää, ettemme tule saamaan mitään hysteriaa aikaiseksi. Eli voimme vihdoin tehdä niin, kuin meistä tuntuu hyvältä", sanoo Korkala.
Murheenkruunu nauhoitettiin Italiassa viime pääsiäisenä.
"Se oli meille epätyypillinen, mutta antoisa kokemus. Levyn suurin taustavaikuttaja on itseasiassa italialainen jäätelö", kertoo Korkala.
JP Aunola tunsi veronalaisen studiotuottajan Mirko Nosarin, jonka luokse bändi matkasi viikoksi.
"Lauluja emme ehtineet siellä nauhoittaa, joten Mirko tuli meidän luokse tänne ja menimme Kuusamoon tekemään loput. Molemmin puolin unohtumaton kokemus", kertoo Aunola.
Jäätelöä ei hevillä tähän musiikkiin liittäisi.
"Studion vieressä oli jäätelöbaari ja paikallisille se oli jotenkin eksoottista, että tällainen suomalainen bändi käy siellä syömässä jätskiä. Kuvastaa koko projektia: mennä nyt Italiaan ylipäätään äänittämään hevilevyä", miehet nauravat.
"Mutta se oli meille yhteinen 25-vuotisluokkaretki, kerrankin kaikki yhtä aikaa paikalla. Siitä jäi niin hyvä mieli, että mieli tekisi lähteä vaikka uudestaan."
Artikkelin lähde Kaleva